Kokeilu de novo on upouusi oikeudenkäynti, joka pidetään ikään kuin aikaisempaa oikeudenkäyntiä ei olisi koskaan tapahtunut. Tällaisissa oikeudenkäynneissä tapauksen tosiasiat otetaan uudelleen huomioon ja annetaan uusi tuomio. Tämäntyyppinen oikeudenkäynti voidaan järjestää sen jälkeen, kun valitus on hyväksytty ja väitetään, että aiempaa tapausta ei ole käsitelty asianmukaisesti. Sen määrää tuomari, tyypillisesti muutoksenhakutuomari, tavoitteena estää oikeudelliset väärinkäytökset ja varmistaa, että ihmiset saavat oikeudenmukaiset ja kohtuulliset oikeudenkäynnit, kun he tulevat oikeusjärjestelmään.
Oikeudenkäynti etenee, kuten ei ole pidetty oikeudenkäyntiä asian ratkaisemiseksi aiemmin. Asian molempien osapuolten on esitettävä todisteet ja väitteet uudelleen, ja oikeudenkäyntiin on mahdollista tuoda uutta materiaalia, mikäli se on todistussääntöjen mukaista. Oikeudenkäynti voidaan järjestää tuomarin edessä yksin tai tuomarin ja valamiehistön edessä asian luonteesta riippuen. Kun kaikki tosiasiat on tuotu esille oikeudessa, neuvottelut voivat alkaa saada tuomion.
Tämä on ristiriidassa valituksen kanssa, jossa ihmiset yrittävät väittää, että aiemman asian tuomio oli virheellinen lain vuoksi. Muutoksenhaussa ei voida esittää uusia tosiasiatietoja, eikä tapausta arvioida sen sisällön perusteella, vaan sen mukaan, noudatettiinko lakia asian käsittelyn aikana. Ihmiset voivat valittaa epäoikeudenmukaisista tuomioistaan ja valitus voi pyytää oikeudenkäyntiä de novo, jos uskotaan, että uusi oikeudenkäynti on ainoa tapa saavuttaa oikeudenmukainen lopputulos.
Uuden oikeudenkäynnin järjestämistä ei pidetä kaksinkertaisen vaaran vastaisten lakien rikkomisena, jotka kieltävät ihmisten tuomitsemisen samasta rikoksesta kahdesti, koska aikaisempaa oikeudenkäyntiä käsitellään lain mukaan ikään kuin sitä ei olisi koskaan ollut. Liuskekivi pyyhitään puhtaaksi ja kotelo alkaa alusta. Oikeudellisesti edellisen oikeudenkäynnin tulosta ei voida ottaa huomioon uudessa oikeudenkäynnissä, ja tuomioistuimen on tehtävä kokonaan uusi tuomio yksin.
Täysin uuden oikeudenkäynnin järjestäminen voi olla kallista kaikille osapuolille. Asianosaisten on maksettava oikeudenkäyntikulut, todistajien neuvontapalkkiot ja muut oikeudenkäyntiin liittyvät kulut. Samaan aikaan hallituksen on maksettava tuomarille ja varattava aika tuomioistuimen aikataulussa uuden oikeudenkäynnin järjestämiseksi. Lisäkustannukset otetaan huomioon arvioitaessa oikeudenkäyntiä koskevaa pyyntöä de novo, ja ihmisten on osoitettava, että uusi oikeudenkäynti on selvästi laillisesti välttämätön.