Se, mikä saattaa olla lainvalvontaviranomaisten asianmukainen voimankäyttö, vaihtelee tilanteittain ja maittain. Yhdysvalloissa poliisit saavat ohjeita ja koulutusta voimankäytöstä yksittäisiltä virastoilta, joiden palveluksessa he ovat. Näyttää kuitenkin siltä, että ei ole olemassa yleismaailmallisia standardeja, jotka määrittelevät, milloin käyttää voimaa tai kuinka paljon käyttää. Sen sijaan voimaa pidetään yleensä sopivana, jos se on välttämätöntä eikä liiallista.
Yksi asia, jonka kaikki lainvalvontaviranomaiset jakavat suurimmalla osalla maailmaa, on se, että hallitukset ovat oikeuttaneet heidät käyttämään asianmukaista voimaa. He voivat kohdata tilanteita, jotka voivat vahingoittaa itseään tai muita ja joilla on vain vähän aikaa tehdä päätöksiä. Useimmat ohjeet perustuvat tietyn poliisiviraston kokemukseen, virkailijoiden suorittamaan tehtävään ja kaikkiin saatavilla oleviin valtion tai liittovaltion ohjeisiin.
Useimmat poliisit Yhdysvalloissa ja muissa maissa toimivat jatkuvan voiman rajoissa, ja heidän on joskus päätettävä nopeasti, minkä tason voimaa käyttää. Jatkuvuus vaihtelee pelkästään upseerin läsnäolosta tilanteen levittämiseen ja tappavan voiman käyttöön. Välissä on suulliset käskyt, fyysisen hillinnän käyttö, sauvat, kemialliset suihkeet, tasopistoolit ja vähemmän kuin tappava voima. Niiden käytön on oltava tarpeellista ja oikeassa suhteessa olosuhteisiin.
Poliisihenkilöstön joukkojen työllistämisestä on jonkin verran kansainvälistä yksimielisyyttä. YK: n konferenssissa hyväksyttiin lainvalvontaviranomaisten voimankäytön perusperiaatteet. Periaatteisiin kuuluu valtion virastojen kehittämä määräys voimankäytöstä ja aseista. Ei-tappavia ja toimintakyvyttömiä aseita tulee käyttää mahdollisuuksien mukaan ennen tappavan voiman käyttöä. Kaikentyyppistä voimaa on käytettävä hillittynä, annettava siten, että vammat minimoidaan, ja saatettava mahdollisimman pian tarvittavaa lääketieteellistä hoitoa.
Useimmilla lainkäyttöalueilla voimaa pidetään sopimattomana ja perusteettomana kaikissa tapauksissa, joissa ei ole tarpeen saavuttaa laillisen poliisidirektiivin vaatimuksia. Voima muuttuu liialliseksi, kun sitä käytetään enemmän kuin on tarpeen laillisen poliisin tarkoituksen saavuttamiseksi. Tappavan voiman käyttö edellyttää vakavan fyysisen vahingon uhkaa upseereille tai siviileille.
Tappavaa voimankäyttöä pidetään tarpeettomana, kun vähemmän tunkeilevat keinot ovat realistisesti poliisin käytettävissä. Yhdysvaltain tuomioistuimet, jotka päättävät tappavan voiman väärinkäytöstä, tutkivat, onko olemassa vakavan fyysisen vahingon uhka ja onko välttämätöntä käyttää tappavaa voimaa sen estämiseksi. Tuomioistuimet tunnustavat myös, että voi olla äärimmäisiä tilanteita, joissa ei ole mahdollisuutta harkita muita vaihtoehtoja tappavalle voimalle.