Lausuminen on yleisrikos, johon liittyy väärän asiakirjan tietoinen esittäminen tarkoituksena huijata osapuoli, jolle asiakirja esitetään. Yleisin puolustukselle on se, että syytetty ei tiennyt, että asiakirja on väärennetty, koska rikoksen syyllisyys edellyttää tosiasian tietämistä. Lausuminen on suurelta osin vanhentunutta nykyaikaisissa lakisääteisissä järjestelmissä, koska ne ovat yleensä yhdistäneet rikoksen väärentämiseen, mikä tarkoittaa väärän asiakirjan luomista petostarkoituksessa.
Lausunnossa on kolme pääelementtiä. Rikoksen tekijän on (1) esitettävä toiselle väärä asiakirja (2) tietäen, että asiakirja sisältää vääriä tietoja ja (3) siinä tarkoituksessa, että asiakirjan vastaanottaja uskoo vääriä tietoja. Esimerkiksi jos alaikäinen tyttö alkoholia ostaessaan esittää kuvallisen henkilöllisyystodistuksen, joka osoittaa olevansa vanhempi kuin hän todellisuudessa on, hänet voidaan saattaa rikosoikeudelliseen vastuuseen lausumisesta yleislain mukaan.
Tyypillinen puolustus lausumista vastaan on, että henkilö ei tiennyt esitetyn asiakirjan olevan väärä. Otetaan esimerkiksi asianajajan avustaja, jota asiakas pyytää näyttämään asianajajan asianajokorttia. Jos asianajajalla ei varsinaisesti ole lisenssiä, mutta hän antaa avustajalle väärän lisenssin – ilmoittamatta avustajalle sen olevan väärä – ja avustaja esittää asiakirjan asiakkaalle, avustajaa ei voida asettaa vastuuseen lausumisesta. Jos häntä syytetään lausumisesta, avustajan puolustus saattoi osoittaa, ettei hän tiennyt ajokortin olevan väärennös. Lisäksi hän saattoi vakuuttaa, ettei hänen aikomuksensa ollut huijata asiakasta, koska hänen mielestään lupa oli voimassa.
Nykyaikaiset lait eivät yleensä määrittele lausumista rikokseksi. Useimmissa tapauksissa rikollisuus on pikemminkin sisällytetty nykyajan väärennössäädöksiin. Siksi edellisessä esimerkissä, jossa tyttö esitti väärän henkilökortin vakuuttaakseen olevansa tarpeeksi vanha ostamaan alkoholia, hänet tuomittiin väärennösrikoksesta, jos hänet jäisi kiinni.