Oikeudelliset neuvottelut ovat prosessi, jossa asianajaja, joka toimii asiakkaansa puolesta joko asianajajana tai neuvonantajana, pyrkii saamaan myönteisen tuloksen. Samaan aikaan asianajaja tarjoaa neuvotteluja ja neuvotteluja toisen kanssa neuvotteluja varten molempia osapuolia tyydyttävän sopimuksen aikaansaamiseksi. Vaikka on olemassa yhteisiä tekijöitä kaikille tapauksille, joissa käytetään oikeudellisia neuvotteluja, etenkin hyviä kommunikointitaitoja ja vilpittömässä mielessä käyviä neuvotteluja, käytetyt eri tekniikat vaihtelevat sen mukaan, missä oikeudellisessa tilanteessa ne esiintyvät. Koska valtaosa tapauksista Yhdysvalloissa ratkaistaan ennen oikeudenkäyntiä, oikeudellisten neuvottelujen kohteena riita -asioissa on varmistaa kiistanalaisen asian edullinen ratkaisu ennen oikeudenkäyntiä.
Voidakseen neuvotella menestyksekkäästi asianajajalla on oltava vankka käsitys laista ja siitä, miten hänen asiakkaansa tapauksen erityiset olosuhteet tai tosiasiat määrittävät todennäköisyyden voittaa oikeudenkäynti. Älykäs asianajaja ymmärtää, että vaikka todisteiden ylivoima voi olla hänen asiakkaansa eduksi, oikeudenkäynti aiheuttaa silti odottamattomia riskejä ja epävarmuutta. Lopputulosta ei voida taata, kun se asetetaan tuomarin tai valamiehistön käsiteltäväksi. Todistajien asenne ja käytös oikeudenkäynnissä voi olla aivan erilainen kuin odotettiin, eikä tuomari tai valamiehistö voi tehdä samoja myönteisiä johtopäätöksiä asianajajan odottamasta todisteesta.
Oikeudenkäynnin aikana käytävien neuvottelujen tavoitteena on selvittää jatkuvalla kommunikoinnilla vastustajan kanssa ajan mittaan alueet, joilla voi olla yksimielisyyttä kunkin osapuolen tapauksen suhteellisista heikkouksista ja/tai vahvuuksista. Oikeudenkäynnit pyrkivät myös löytämään dollarin vaihteluvälin, jossa ratkaisun hyödyt ovat suurempia kuin epävarmuus ja oikeudenkäynnin riskit. Oikeudelliset neuvottelut oikeudenkäynnin aikana ovat sujuva ja dynaaminen prosessi. Alkuvaiheessa yhteinen taktiikka on, että toinen tai molemmat osapuolet ryhtyvät ja hämärtyvät; toisen tai molempien osapuolten neuvotteluasemat voivat jäädä taipumattomiksi ja joustamattomiksi.
Kun lähestyvä oikeudenkäyntipäivä lähestyy, aikaisemmin vastenmielisten osapuolten entiset jäykät kannat muuttuvat usein dramaattisesti. Illuusio kiinteistä paikoista hajoaa. Oikeudenkäynnin riskien ja kaaosten altistumisen ymmärtämisellä on parantava vaikutus oikeudellisiin neuvotteluihin, ja se herättää usein lisääntyneen halun päästä sopimukseen hyvässä uskossa neuvottelemisen eikä pelottelun kautta. Näistä syistä ei ole harvinaista, että tapaukset ratkaistaan oikeudenkäyntipäivänä oikeustalon portaissa.
Liiketapahtumien tai sopimusneuvottelujen yhteydessä oikeudellisten neuvottelujen tavoitteena on rakentaa tai laatia sopimus ehdoilla, jotka suojaavat asiakkaan etuja ja suostuvat ehtoihin, joita toinen osapuoli vaatii liiketoiminnan toteuttamiseksi. Onnistuneet neuvottelutaktiikat edellyttävät varovaista asianajajan taitojen laatimista, viestintää ja tehokasta vakuuttamista. Yrittäessään turvata asiakkaansa suojaavia säännöksiä asianajajan on kyettävä vakuuttamaan toinen osapuoli ehdotetun säännöksen tarpeellisuudesta. Usein tarkistettu ehdotus, joka on harkiten laadittu, on vastustamaton osapuolelle, joka ei alun perin halunnut hyväksyä alkuperäisen ehdotuksen sanamuotoa.
Koska sopimus on asiakirja, jossa jaetaan osapuolten väliseen liiketoimintaan tai kauppaan liittyvät riskit, asianajajan on arvioitava, mitkä säännökset ovat olennaisia hänen asiakkaansa etujen suojaamiseksi ja mitkä ehdot, vaikka ne ovatkin toivottavia, voidaan hyväksyä, jos toinen osapuoli pitää niitä vastenmielisinä. Koska toteutettu sopimus tulkitaan osapuolten aikomuksen viimeiseksi ilmaisuksi, hyvät kommunikointitaidot ovat välttämättömiä sen varmistamiseksi, että sopimus ilmaisee selvästi ja yksiselitteisesti osapuolten velvoitteet. Osapuolten olisi oltava valmiita joustamaan ja tekemään myönnytyksiä, kunhan riskien jakaminen keskenään ei tee sopimuksen toteuttamisesta kohtuuttoman raskasta toiselle.