Vuoden 1952 maahanmuutto- ja kansalaisuuslaki on Yhdysvaltojen liittovaltion laki, jossa hahmotellaan Yhdysvaltoihin suuntautuvan maahanmuuton luvat ja rajoitukset. Tunnetaan myös nimellä McCarren-Walter Act, sen kahden päärahoittajan, Immigration and Nationality Act (INA), jälkeen. INA oli kuuluisa kiistanalainen monista syistä, ja presidentti Harry Truman asetti veto -oikeuden, ja se hyväksyttiin vain lainsäädäntöelimen kumoamalla.
Maahanmuutto- ja kansalaisuuslain alkuperä voidaan jäljittää useisiin aiheisiin 1950 -luvun alussa. Vaikka Yhdysvaltain maahanmuuttolaki oli ollut olemassa pian Amerikan vallankumouksen jälkeen, monet historioitsijat luulevat uuden maahanmuuttolakia koskevan alkuperäisen impulssin haluksi saada kattavampi ja kohdennetumpi oppi toisen maailmansodan luoman muuttuvan kansainvälisen suhteen jälkeen. Lisäksi kylmän sodan kynnyksellä suuri osa Yhdysvaltain politiikasta alkoi heijastaa kansakunnan kasvavaa kommunistien vastaista tunnelmaa. Lisäksi kestävä vihamielisyys joidenkin Aasian maiden, erityisesti Japanin, kanssa johti viisumijärjestelmän tarkistamiseen etuuskohteluun perustuen.
Senaattorit McCarran ja Walter, jotka molemmat jatkavat merkittävässä roolissa hallituksen hallinnoimissa kommunistien vastaisissa tutkimuksissa 1950-luvulla, esittivät maahanmuutto- ja kansalaisuuslain keinona parantaa kansallista turvallisuutta sekä yritystä muodollisesti kodifioida maahanmuuttoa ohjaavat erilaiset lait. Yksi merkittävimmistä muutoksista nykyiseen lakiin esitettiin lakiesityksessä kiintiöjärjestelmien tarkistaminen, joka perustui sallittuun maahanmuuttajien määrään kansallisuuden eikä rodun perusteella. Mitä jotkut kutsuvat “askeleen eteenpäin, askeleen taaksepäin”, uusi lakiesitys helpotti joidenkin rodullisesti syrjäytyneiden maahanmuuttajien maahanmuuttostandardeja ja rajoitti ankarasti sallittujen viisumien kiintiöitä tietyistä kansallisuuksista. Viisumit annettiin myös etuuskohteluun perustuvan aseman perusteella, joka käytti oikeudellisen aseman määrittämiseen tekijöitä, kuten kansallista alkuperää, ammattitaitoista työvoimaa ja Yhdysvaltojen kansalaisuutta omaavien sukulaisten olemassaoloa. Yli vuosikymmenen tulisten kiistojen jälkeen vuoden 1965 maahanmuutto- ja kansalaisuuslaki tarkisti kiintiöjärjestelmää, jotta viisumit voitaisiin jakaa tasaisemmin maiden välillä.
Lakiesityksen toinen kiistanalainen käsite oli maahanmuuttajien poissulkeminen terveyden, rikoshistorian ja mikä tärkeintä, ideologian perusteella. Tätä säännöstä käytettiin vuosikymmenien ajan sulkemaan pois maahanmuuttajat, joilla oletettiin olevan kommunistisia taipumuksia, usein ilman minkäänlaisia todisteita. Lisäksi maahanmuuttajat, joiden todettiin harjoittavan sosialistisia tai kommunistisia ryhmiä tai joutuivat niiden kanssa tekemisiin, karkotettiin. Vaikka monet karkotuksen ideologiset perusteet kumottiin 1990-luvulla, ideologisen syrjäytymisen ovi avattiin uudelleen Yhdysvaltojen terrori-iskujen jälkeen vuonna 2001.