Lain mukaan jos osapuoli voidaan todeta laillisesti huolimattomaksi onnettomuuden aiheuttamisessa, loukkaantunut henkilö tai yksilöt voivat saattaa vahingonkorvauskanteen nostamaan vahingonkorvauskanteen. Vahinkoa kärsinyt voi vaatia kipua ja kärsimystä koskevan ratkaisun osana oikeudenkäynnin vahingonkorvausta. Kipu ja kärsimys kattaa loukkaantumisen emotionaaliset vaikutukset ja vamman vaikutukset ihmisen elämänlaatuun.
Kanteen nostamiseksi osapuoli on todettava huolimattomaksi tai sen on todettava toimineen tavalla, joka on vastoin sitä, mitä “järkevä” henkilö olisi toiminut. Tapa, jolla huolimattomuus osoitetaan, vaihtelee valtiosta toiseen. Joissakin valtioissa sekä uhri että toinen osapuoli voidaan pitää osittain vastuussa onnettomuudesta. Muissa osavaltioissa laiminlyönnin määrää ei oteta huomioon oikeusjutussa.
Henkilövahinkoja koskevan oikeudenkäynnin korvaus sisältää tyypillisesti sairauskulujen korvaamisen. Nämä kulut voivat sisältää kaikki kirurgiset, sairaala- tai lääkärilaskut. Uhri voi saada korvausta myös lääkitys- ja fysioterapiakustannuksista. Lääkinnällisen korvauksen lisäksi loukkaantunut voi saada menetettyä palkkaa.
Kivun ja kärsimyksen ratkaiseminen on vaikeampaa kuin suora korvaus aiheutuneista sairaanhoitokuluista ja tappioiden maksamisesta. Useita aineettomia hyödykkeitä otetaan huomioon. Esimerkiksi yhdellä henkilöllä voi olla merkittävästi alempi kipukynnys kuin toisella.
Myös muut tekijät otetaan huomioon määritettäessä kipua ja kärsimystä. Loukkaantuneen iällä voi olla merkitystä. Tulevat ansaintavoimat, jotka ovat nyt kadonneet, voivat tulla peliin. Ihmisen yleinen terveys voi vaikuttaa kipuihin ja kärsimyksiin.
Näiden näkökohtien lisäksi henkilölle voidaan korvata paitsi rahalliset tappiot ja sairaanhoitokulut, jotka liittyvät kadonneeseen käsivarteen tai muuhun fyysiseen vääristymiseen, henkilöllä voi olla oikeus korvaukseen sairauteen liittyvistä henkisistä tuskista. Tämä voi johtaa korvaukseen kyvyttömyydestä harjoittaa toimintaa, kuten tanssia tai lumilautailua, kuten aiemmin. Pätevä asianajaja voi arvioida yksittäistapausten perusteet, koska jokainen tapaus on luonnostaan ainutlaatuinen.
Kipu- ja kärsimysratkaisun saamiseksi sekä sairauskulujen korvaamiseksi henkilövahinkoa koskeva kanne on nostettava laissa määritellyn ajan kuluessa. Tätä lakisääteistä ajanjaksoa kutsutaan vanhentumisaikaksi. Vanhentumisaika vaihtelee osavaltioittain. Esimerkiksi Floridassa henkilöllä on neljä vuotta onnettomuuspäivästä aikaa hakea henkilövahinkoja koskeva oikeusjuttu. Kaliforniassa vanhentumisaika on kaksi vuotta tapahtumapäivästä.