Jälkikäteen annettu laki on mikä tahansa laki, joka tekee toiminnasta laitonta taannehtivasti. Ex post facto on latinaa “jälkikäteen”, ja se kuvaa yleistä käsitystä siitä, että henkilöön ei pitäisi soveltaa mielivaltaisia lakeja, jotka on asettanut hallitus, joka voi päättää, että toiminta on laitonta ilman ennakkoilmoitusta ja tekosyynä vallankäyttöön ja valvoa ihmistä, joka rikkoo hänen perusoikeuksiaan. Käsitettä sovelletaan kulttuurikohtaisesti demokraattisilla lainkäyttöalueilla ympäri maailmaa, mutta periaatteen takana oleva perusteoria on johdonmukainen.
Taannehtivat lait ovat lakeja, jotka hyväksytään ja joita sovelletaan menneisyydessä tapahtuneeseen toimintaan. Esimerkiksi lainkäyttöalueella hyväksytään turvavyölaki onnettomuuden sattuessa, jossa vanhempi sai lapsen autoon ilman turvavyötä. Vanhempaa ei voida syyttää turvavyölain rikkomisesta, koska se vaikutti vasta onnettomuuden jälkeen. Useimmat lainkäyttöalueet luulevat kaikkien kirjojen lakien tuntemuksen kansalaisille ja voivat syyttää henkilöä rikoksesta, vaikka hänellä ei olisi todellista tietoa lain rikkomisesta. Tämä asettaa kansalaiselle ennakoivan velvollisuuden tuntea lain ja pysyä sen rajoissa, ja poistaa hallitukselta vastuun yrittää selvittää, mitä jokaisen rikoksentekijän mielessä oli.
Laskettu lain tunteminen on paljon kestävämpää kuin taannehtiva lain soveltaminen demokraattisissa yhteiskunnissa. Demokratian perusperiaatteet pitävät kansalaisia vapaina hallituksen kohtuuttomasta etsinnästä ja takavarikoinnista. Jälkikäteinen laki heikentää näitä perusperiaatteita tekemällä hallituksen toimista mielivaltaisia ja perusteettomia kansan tahdon voimaannuttamassa lainsäädäntöprosessissa.
Esimerkiksi Yhdysvalloissa jälkikäteen annetun lain kielto on kodifioitu Yhdysvaltain perustuslaissa. Liittovaltion hallitusta ja kaikkia unionin osavaltioita on nimenomaisesti rajoitettu antamasta taannehtivia lakeja, jotka tunnetaan yleisesti nimellä I artiklan jälkiastelauseke. Tämä rajoitus on kuitenkin rajoitettu Yhdysvaltain korkeimman oikeuden soveltamiseksi vain rikoslakeihin ja määritellään tarkemmin kyseisellä oikeusalueella.
Tuomioistuin on todennut, että Yhdysvaltojen lakien jälkikäteisiä rajoituksia ei sovelleta mihinkään lakiin tai asetukseen, jolla ei ole rangaistavaa tarkoitusta. Näin ollen perustuslaki vaikuttaa rikosoikeuteen, ei siviilioikeuteen. Rikollisessa tilanteessa hallitus voi taannehtivasti säätää lain, joka alentaa rikoksesta määrättävää rangaistusta, mutta rangaistuksen taannehtiva korotus olisi rangaistava eikä sallittu. Tuomioistuin on katsonut, että ei voida antaa lakeja, jotka rajoittavat puolustajan käytettävissä olevia puolustuksia rikoksen tekohetkellä.