Terävä käytäntö on, kun asianajaja käyttää halventavaa, kielteistä tai uhkaavaa ilmausta huijatakseen jotakuta saadakseen asiansa tuomioistuimen käsiteltäväksi. Tällaisen käyttäytymisen katsotaan olevan epäeettisen rajalla. Vaikka käyttäytyminen on yleensä epärehellistä, petollista ja usein prosessin väärinkäyttöä, sitä ei kuitenkaan pidetä täysin ehdottoman laittomana.
Esimerkki juristista, joka harjoittaa terävää käytäntöä, käsittäisi asianajajan tuomioistuinkäsittelyssä, joka yrittäisi hyötyä menettelyn vastapuolen ilmeisestä laiminlyönnistä tai virheestä. Tällaisissa tapauksissa on yleensä ilmeistä, että asianajaja yrittää käyttää hyväkseen vastapuolta hyödyntämällä salaisia ja epärehellisiä keinoja. Välttääkseen syytteitä terävästä käytännöstä, lakimiehet voivat olla hyvä käytäntö ottaa sanansa ja tekonsa huolellisesti huomioon ennen asian esittämistä.
Vaikka on asianajajia, jotka syyllistyvät prosessin väärinkäyttöön, tuomareiden ei pitäisi kiireesti syyttää asianajajaa terävästä käytännöstä. Ennen kuin syytät asianajajaa, on tärkeää varmistaa, että asianajaja on kiistatta syyllinen epärehelliseen käytäntöön. Kaikki yksityiskohdat on tutkittava huolellisesti ennen päätöksen tekemistä. Tämä johtuu siitä, että tällainen syytös voi tuhota asianajajan uskottavuuden.
Kun asianajaja soveltaa prosessin väärinkäyttöä uhkaamalla tai käyttämällä rikosprosessia pelotellakseen tai vakuuttaakseen muutoksensa oikeudenkäynnissä, sitä pidetään yleensä petoksena ja uskottomuutena oikeusprosessille. Joskus näitä epärehellisiä käytäntöjä käytettäessä se estää niitä, joita terävä käytäntö esittää väärin, vaatimasta laillisia oikeuksiaan. Kun näin tapahtuu, osapuolten välisten erimielisyyksien ratkaisemiseen tarkoitettu oikeudenkäynti on tyypillisesti heikentynyt. Tapauksissa, joissa käytetään prosessin epäasianmukaista käyttöä, se voi aiheuttaa yhteiskunnalle vähän luottamusta oikeusjärjestelmäänsä.
Yleensä ei ole asianmukaista, että asianajaja tai muu laillinen virkamies osallistuu terävien käytäntöjen käyttämiseen sellaisen lopputuloksen saavuttamiseksi, jota varten oikeusprosessia ei ole suunniteltu. Asianajaja voi kuitenkin pystyä esittämään tai uhkaamaan esittää laittomia syytteitä saadakseen etua menettelyssä, jos syytteet liittyvät asiaan. Lisäksi, koska alueelliset lait voivat poiketa toisistaan, asianajajan on tärkeää varmistaa, että syytteet ovat hyvin perusteltuja ja tosiseikkojen tukemat sekä paikallisen lain mukaiset.