Rikosoikeuslaki on laki, joka hallitsee jotakin rikosoikeusjärjestelmän osaa. Suurin osa laeista, joita tosiasiallisesti kutsutaan ”rikosoikeuden teoiksi”, löytyy kaikkialta Yhdistyneestä kuningaskunnasta, myös Skotlannista ja Pohjois -Irlannista. Kanadassa ja Yhdysvalloissa on myös lakeja, jotka on nimetty nimenomaan samalla tavalla, ja useimmissa muissa maissa on samanlaiset koodit, vaikkakin eri nimikkeillä.
Useimmilla kansakunnilla on rikosoikeusjärjestelmä, joka kattaa rikoksiin liittyvän valtion toiminnan kaikki näkökohdat rikosten kodifioinnista mahdollisiin tuomioihin. Rikosoikeudellisia lakeja voidaan usein kumota, tarkistaa ja muuttaa, koska oikeusjärjestelmä on jatkuvasti kehittyvä hallituksen osa. Rikosoikeuslaki tulee yleensä voimaan lainsäädäntöelimen, kuten Yhdysvaltain kongressin tai Yhdistyneen kuningaskunnan parlamentin, kautta.
Rikosoikeudellisessa teossa voidaan käsitellä rikosten määritelmää. Kaikki rikostyypit, joita valtio voi harjoittaa, on kodifioitava jossain muodossa. Yhdysvaltain säännöstön ”rikokset” -osassa, joka on Yhdysvalloissa vallitseva rikosoikeuslaki, on 123 erillistä lukua, joissa mainitaan ja kuvataan yksityiskohtaisesti rikoksia, joista voidaan nostaa syytteitä. Samankaltaisissa asiakirjoissa kaikkialla Yhdistyneessä kuningaskunnassa kuvataan myös satoja rikoksia, vaikka Yhdysvallat käyttää yhtenäistä koodia, kun taas Yhdistyneen kuningaskunnan alueilla voi olla useita rinnakkaisia rikosoikeudellisia toimia, jotka käsittelevät erilaisia asioita. Rikosoikeudellisessa teossa havaittuja erilaisia rikoksia voivat olla murhat, petokset, huumekauppa, terroristitoimet ja abortti.
Toinen merkittävä ala, jonka rikosoikeuslaki voi säätää, on oikeusmenettely. Tämä sisältää muun muassa prosessin, jolla hankintamääräys saadaan ja annetaan tiedoksi, vastaajan oikeudet nopeaan oikeudenkäyntiin, inhimillinen kohtelu ja edustus sekä oikeudenkäyntien ja tuomioiden eteneminen. Maissa, jotka olettavat syyttömyyttä, kunnes syyllisyys on todistettu, on usein erittäin tiukat määräykset oikeudenkäynnissä olevien ihmisten kohtelusta ja hallinnasta.
Rikosoikeudelliset toimet voivat myös hoitaa oikeusjärjestelmän hallintoa. Näitä sääntöjä kutsutaan joskus rikosoikeuden hallinnollisiksi toimiksi, mutta ne voivat säännellä tuomareiden määrää ja jakoa, tuomareiden, haastemiesten ja tuomioistuimen virkamiesten palkkioita sekä oikeudellisten asiakirjojen asianmukaista menettelyä. Vaikka nämä perussäännöt ovatkin hieman arkisia, ne varmistavat, että oikeusjärjestelmä on hyvin henkilökunnallinen ja organisoitu, joten se voi toimia paremmin järjestelmän tehokkaana välineenä.
Viimeinen ala, jonka rikosoikeus voi kattaa, on vankiloiden hallinta ja politiikka. Tämä voi sisältää määräyksiä varojen turvaamisesta valtion tukemille korjauslaitoksille, vankilan henkilöstön hallinnollisen rakenteen ohjaamisesta ja vankien kohtelun sääntelemisestä. Tehokas ja turvallinen vankilajärjestelmä on välttämätön sekä vankien että yleisen turvallisuuden varmistamiseksi.