Historiallisesti ostaja oli vastuussa siitä, mitä hän osti ja millä ehdoilla. Tämä näkökulma, joka tunnetaan nimellä “cavet tyhjentäjä”, tarkoittaa latinalaista termiä “anna ostajan varoa”. Tämä näkökulma antoi myyjille mahdollisuuden käyttää kaikkia käytettävissä olevia taktiikoita vakuuttaakseen mahdollisen ostajan ostamaan tavaransa tai palvelunsa. Lopulta lainkäyttöalueet ympäri maailmaa alkoivat säätää kuluttajansuojaa koskevaa lainsäädäntöä julistamalla monet käytännöt sopimattomiksi kauppatavoiksi. Lainkäyttöalueet vaihtelevat sen suhteen, mitä ne pitävät sopimattomina kauppakäytäntöinä; useimmat kuitenkin keskittyvät käytäntöihin, joiden tarkoituksena on johtaa kuluttajia harhaan tai eksyttää.
Useat maat ympäri maailmaa ovat säätäneet kansallista lainsäädäntöä, jonka tarkoituksena on estää tavaroiden tai palvelujen myyjiä käyttämästä petollisia, vilpillisiä tai hämmentäviä taktiikoita vakuuttaakseen kuluttajat ostamaan tavaransa tai palvelunsa. Esimerkkejä maista ja niiden vastaavasta lainsäädännöstä ovat: Barbados – Kuluttajansuojalaki; Australia – Trade Practices Act 1974; ja Euroopan unioni – Kuluttajansuoja kohtuuttoman kaupankäynnin osalta. Yhdysvalloissa yksittäiset osavaltiot ovat säätäneet lainsäädäntöä, joka koskee sopimattomiin kauppakäytäntöihin liittyviä kysymyksiä.
Useimmat sopimattomiin kaupallisiin käytäntöihin kohdistuvat säädökset tekevät laittomaksi kuluttajien tarkoituksellisen pettämisen tai valehtelemisen tai vilpillisen tai hämmentävän mainonnan käyttämisen tavaroiden tai palvelujen myynnissä. Tarkemmin sanottuna lait kieltävät usein mainonnan, joka todennäköisesti hämmentää tai suorastaan harhauttaa kuluttajaa tuotteen alkuperän, valmistajan tai sponsoroinnin suhteen. Esimerkiksi mainos, jossa vihjataan, että hyvämaineinen henkilö tai organisaatio on hyväksynyt tuotteen, vaikka se ei itse asiassa ole sitä, voi olla epäreilua kauppaa koskevan lain vastaista.
Lainsäädännön muihin yhteisiin säännöksiin, joilla pyritään estämään sopimattomat kauppatavat, kuuluu kielto väittää, että tavara sisältää ainesosia, joita se ei sisällä, tai että tuote on uusi, kun sitä käytetään. Lait myös estävät usein yhden tavaran mainostamisen, kun myyjä aikoo tosiasiallisesti myydä toisen tavaran kuluttajalle. Väitteet mahdollisuudesta voittaa palkinto tavaran tai palvelun ostamisesta voivat myös olla kiellettyjä, ellei myyjä todella seuraa mainostettujen palkintojen myöntämistä.
Epäoikeudenmukaisten kauppatapojen torjumiseksi annetut lait voivat myös koskea tapaa, jolla myyjä voi ottaa yhteyttä kuluttajiin yrittääkseen myydä tavaroita tai palveluja. Jotkut lait kieltävät myyjien telemarkkinoinnin tai rajoittavat aikaa tai tapaa, jolla telemarkkinointia voidaan käyttää myyntivälineenä. Ovelta ovelle -myyntiä voidaan säännellä myös sopimattomia kauppatapoja koskevassa lainsäädännössä. Sekä telemarkkinoinnissa että ovelta ovelle -myynnissä useimmat lait vaativat myyjää tunnistamaan, kuka hän on, ja puhelun tai vierailun tarkoitus heti, kun hän on yhteydessä kuluttajaan.