Siirtymäkauden oikeus on vastuuvelvollisuus, tunnustaminen, sovinto ja hyvitysprosessi, jonka vasta demokratisoidut kansat hyväksyivät poliittisen mullistuksen jälkeen, joka johti laajalle levinneisiin ihmisoikeusloukkauksiin. Se on termi, joka liittyy siirtymäkauden demokratiaan, joka viittaa kansakunnan nousuun sortavan hallinnon alta alkavan demokratian ensimmäisiin vaiheisiin. Ydinkäsitteitä on sovellettu käytännössä sotarikoksiin, etniseen puhdistukseen, sukupuoliseen väkivaltaan ja muihin tapauksiin, joissa hallitus ja sotilaslaitokset kääntyvät siviiliväestöä vastaan.
Siirtymäkauden oikeuden käsite juontaa juurensa toiseen maailmansotaan ja natsien syytteeseenpanosta sotarikoksista ja juutalaisten kansan joukkotuhosta. Vasta 1980 -luvun lopulla Latinalaisen Amerikan ja Itä -Euroopan autoritaarisia hallituksia vastaan tehtyjen useiden poliittisten kansannousujen aikana kansainvälinen yhteisö suosii kuitenkin termiä “siirtymäkauden oikeus”. Termi tunnisti prosessin, jolla yritetään parantaa siviiliväestöä, joka oli joutunut julman ihmisoikeusloukkauksen kohteeksi.
Yksi tämän opin kehittämisen tärkeimmistä hetkistä oli Amerikan välisen ihmisoikeustuomioistuimen vuonna 1988 tekemä Hondurasin päätös, jossa vahvistettiin valtioiden velvollisuus ryhtyä neljään perustoimintaan ihmisoikeusloukkausten osalta. Tuomioistuin julisti, että valtiot ovat vastuussa ihmisoikeusloukkausten estämisestä, vakavien tutkimusten suorittamisesta, kun epäillään oikeuksien loukkauksia, seuraamusten määräämisestä ja uhrien korvaamisesta. Näiden velvoitteiden kiteytymisen seurauksena todelliset menetelmät saatiin kehitettyä.
Tutkimalla prosesseja, jotka toimivat Hondurasin, Chilen ja Etelä -Afrikan kaltaisissa maissa, kansainvälinen yhteisö havaitsi joitakin järjestelmän ydinosia, jotka voivat tarjota korvauksia väärinkäytetyille ihmisille. Siirtymäkauden oikeus sisältää totuuskomission perustamisen ihmisoikeusloukkausten paljastamiseksi ja vastuussa olevien henkilöiden syytteeseenpanon. Se sisältää myös uhrien korvaukset, jotka tarjoavat rahallista apua ja anteeksipyyntöjä, armeijan, poliisin ja oikeuslaitoksen uudistamisen sekä tragedian julkisen muistamisen.
Poliittinen mullistus on yleistymässä ympäri maailmaa, ja siirtymäkauden oikeuden opin merkitys kansainvälisessä oikeudessa on kasvanut. Euroopan ihmisoikeustuomioistuin on hyväksynyt prosessin, ja se on muodostanut perustan YK: n ihmisoikeuskomitean päätöksille. Siirtymäkauden oikeus ei kuitenkaan ole staattinen, vaan kehittyy edelleen, kun sitä sovelletaan muuttuviin olosuhteisiin.