Kansainvälinen ihmisoikeus on kollektiivinen termi, joka sisältää kaikki lait, asetukset tai sopimukset, jotka liittyvät siihen, miten hallitukset kohtelevat tiettyjä yksilöryhmiä. Suurin osa kansainvälisistä ihmisoikeuslaeista koskee syrjintää, rotuprofilointia, sukupuolten epätasa-arvoa ja hallituksen hyväksymää väkivaltaa tai kidutusta. Koska kunkin maan lait ovat erilaiset, ei ole olemassa yhtä kansainvälistä ihmisoikeuslakia. Monet maat ovat kuitenkin hyväksyneet yhdenmukaiset ihmisoikeussopimukset sekä maailmanlaajuisella että alueellisella tasolla, mikä antaa joillekin ihmisoikeusalueille jonkin verran yhdenmukaisen oikeudellisen ympäristön.
Suurin osa kansainvälisen ihmisoikeuslainsäädännön kehityksestä johtuu Yhdistyneiden kansakuntien (YK) sopimuksista ja komiteatyöstä. YK on kansainvälinen elin, joka koostuu edustajista lähes 200 maasta. YK: n edustajat keskustelevat maailmanlaajuisista ongelmista ja etsivät tapoja yhdenmukaistaa eri maiden lakeja kaikenlaisissa kysymyksissä. Ihmisoikeudet ovat perinteisesti olleet YK: n yhteisten ponnistelujen alue.
Ehkä tunnetuin YK: n sopimus on ihmisoikeuksien yleismaailmallinen julistus (UDHR). Tämä asiakirja hyväksyttiin vuonna 1948. UDHR määrittelee perusoikeudet, joista kaikkien ihmisten kaikkialla maailmassa pitäisi voida nauttia. UDHR käsittelee muun muassa kansalaisoikeuksia, sosioekonomisia oikeuksia sekä kulttuurisia ja poliittisia oikeuksia.
Pian sen jälkeen, kun YK: n yleiskokous hyväksyi UDHR: n, YK: n ihmisoikeuskomissio esitteli täydentävän asiakirjan, joka tunnetaan Kansalais- ja poliittisten oikeuksien kansainvälisenä yleissopimuksena. Yhdessä nämä kaksi asiakirjaa muodostavat niin kutsutun kansainvälisen oikeuksien laskun. Toisin kuin alkuperäisen kansakunnan allekirjoittama ja ratifioima oikeuslasku, kansainvälinen Bill of Rights ei kuitenkaan ole yksinään täytäntöönpanokelpoinen. YK: n säätämänä se on vain muutama ohje.
Kansainvälisen oikeuden ja erityisesti kansainvälisen ihmisoikeuslainsäädännön vaikeus on se, että yhdenmukaista adoptiota ei voida pakottaa. Jokainen maa laatii omat lait ja panee täytäntöön omat standardinsa. YK: n kaltaiset yksiköt kannustavat maita omaksumaan vastaavia määräyksiä. Se voi edellyttää jäsenyyden ratifiointia. YK ei kuitenkaan voi kertoa maalle, miten se ratifioi tai millään tavalla pakottaa maan kätensä noudattamaan lakejaan.
Tämän seurauksena ihmisoikeuslainsäädäntö on hieman sekava, kun tarkastellaan maailmanlaajuista maisemaa. Jotkut maat ovat sisällyttäneet kansainvälisen oikeuksien Billin ja sitä tukevat sopimukset ja muutokset kansalliseen lainsäädäntöönsä. Toiset ovat ottaneet palasia tai hyväksyneet osia. Toiset ovat muuttaneet lakejaan, mutta eivät ole juurikaan tehneet ihmisoikeuksia tukevien politiikkojen täytäntöönpanoa.
Ihmisoikeudet ovat tärkeitä huolenaiheita monissa maissa. Kansalaisoikeuksien loukkaukset ja hallituksen tukema syrjintä ovat usein yksi pääasiallisista syistä sotille sekä poliittiselle ja sotilaalliselle puuttumiselle hallituksen asioihin. Yksittäiset valtiot ovat toisinaan perustaneet omat ihmisoikeuskomiteansa raportoimaan maailmanlaajuisesta ihmisoikeusympäristöstä. On myös kolme alueellista elintä, jotka ovat omistautuneet ihmisoikeuslain tutkimiseen ja täytäntöönpanoon.
Euroopan ihmisoikeussopimus sitoo kaikkia Euroopan unionin jäseniä, ja väitetyt kansainvälisen ihmisoikeusloukkaukset käsitellään erityisessä Euroopan ihmisoikeustuomioistuimessa. Samanlainen järjestelmä on Afrikassa. Afrikan unionin jäsenten on noudatettava Afrikan ihmisoikeuksien ja ihmisten oikeuksien peruskirjaa, asiakirjaa, jonka on kirjoittanut Afrikan komission samanniminen ryhmä. Rikkomukset on tuomittava Afrikan ihmisoikeus- ja kansojen oikeudessa.
Pohjois-ja Etelä-Amerikassa Amerikan välinen ihmisoikeustoimikunta panee täytäntöön sekä Amerikan julistuksen ihmisoikeuksista ja -velvollisuuksista että Amerikan ihmisoikeussopimuksen. Nämä asiakirjat ovat hyväksyneet ja ratifioineet kaikki maat molemmilla mantereilla. Erimielisyydet ja ihmisoikeusriidat, jotka koskevat tiettyjen maiden vaatimusten noudattamista, saatetaan Amerikan väliselle ihmisoikeustuomioistuimelle.