Kansallinen kohtelu tarkoittaa sitä, että muiden maiden tuontia kohdellaan samalla tavalla kuin omien kansalaisten kotimaisia tavaroita. Maailman kauppajärjestö (WTO) käyttää tätä kauppapääomaa kaikissa jäsentensä kauppasopimuksissa. Sitä sovelletaan eri kauppasopimuksissa ulkomaisiin ja kotimaisiin tavaroihin ja palveluihin, tavaramerkkeihin, patentteihin ja tekijänoikeuksiin.
Tullitariffeja ja kauppaa koskevan yleissopimuksen (GATT) mukaan tuontitavaroihin sovellettavia sisäisiä veroja ja maksuja on sovellettava samalla tavalla kuin kotimaisia tavaroita. Kotimaisten tavaroiden myyntiä ja ostoa koskevat lait, määräykset ja vaatimukset voivat olla yhtä suotuisia tuontitavaroille. Kansallista kohtelua sovelletaan vasta, kun tuote on tullut vastaanottavan maan markkinoille. Näin ollen tuontitullien kantamista tuonnista ei pidetä epäedullisena kohteluna, vaikka kotimaisista tuotteista ei peritä vastaavaa paikallista veroa.
Palvelukauppaa koskeva yleissopimus (GATS) edellyttää, että jäsenmaat kohtelevat ulkomaisia palveluja ja palveluntarjoajia samalla tavalla kuin omia kansallisia palveluntarjoajiaan. Jopa sitä, että kaikkia muita jäsenvaltioita kohdellaan identtisesti toistensa kanssa, mutta eri tavalla kuin omia, pidetään epäedullisena kohteluna. Immateriaalioikeuksien kauppaan liittyvät näkökohdat (TRIPS) -sopimus velvoittaa tavaramerkkejä, patentteja ja tekijänoikeuksia kansalliseen kohteluun. Teollis- ja tekijänoikeuksia voidaan kohdella yhtä suotuisasti kuin kansalaisten omaisuutta. Poikkeuksia on tehty aiempien kansainvälisten immateriaalioikeuksia koskevien sopimusten, kuten Pariisin yleissopimuksen (1967) ja Bernin yleissopimuksen (1971), erityismääräyksiin.
Suurin osa suosituimmuusasemasta on tarkoitukseltaan samanlainen kuin kansallinen kohtelu. Vaikka termi “suosituin kansakunta” saattaa kuulostaa syrjivältä, se ei ole sitä. Se tarkoittaa kaikkien jäsenmaiden tasa -arvoista kohtelua, ja suosituimman maan periaatteet on sisällytetty GATTS-, GATT- ja TRIPS -sopimuksiin. WTO -sopimusten mukaan jäsenmaa ei voi tavallisesti syrjiä kauppakumppaneita. Jos joillekin jäsenille annetaan erityisiä kaupallisia näkökohtia, ne on otettava huomioon kaikille.
Suosituimmasta kansallisesta kohtelusta on poikkeuksia. Esimerkiksi maat voivat tehdä vapaakauppasopimuksen, joka koskee vain konsernin sisällä kaupattavia tavaroita, mikä käytännössä syrjii ryhmän ulkopuolisia tavaroita. Jäsenmaa voi myös myöntää erityisiä markkinoillepääsyä kehitysmaille. Maa, joka pitää tiettyjä maita kaupankäynnin kohteena epäoikeudenmukaisesti, voi asettaa esteitä näiden tuotteiden tuonnille.
Suurimman suosituimmuusmaan ja kansallisen kohtelun tarkoitus on varmistaa tasavertaiset edellytykset maailmanlaajuiselle kaupalle. WTO uskoo, että niiden säännöt edistävät avointa, oikeudenmukaista ja vääristymätöntä kilpailua. Niiden avulla myös kehittyneimmät maat voivat tuoda tuotteita vähiten kehittyneistä maista. Vähemmän kehittyneillä mailla on tällöin mahdollisuus tunkeutua maailmanmarkkinoille.