Maimonides, jonka koko nimi oli Moses ben Maimon, oli rabbi Espanjasta, joka asui noin 1135-1204 CE. Hänet tunnettiin myös nimellä RaMBaM tai Rambam, lyhenne sanoista Rabbi Moses ben Maimon. Hänen työnsä on pysynyt poikkeuksellisen tärkeänä ja vaikuttavana sekä juutalaisten että ei-juutalaisten keskuudessa. Maimonidesin pääasialliset saavutukset kirjallisuudessa olivat Mishneh Toora, The Mishnah Commentary, The Commandary on the Book, the Commandary Book ja The Guide for the displexed. Kaikki paitsi Mishneh Toora on kirjoitettu arabiaksi.
Maimonidesin Mishna -kommenttia pidetään nyt ortodoksisten juutalaisten perustekstinä. Se vahvistaa ajatuksen Jumalan olemassaolosta. Siinä Maimonides sanoo myös, että Jumalaa on pidettävä myös hengellisenä, ruumiittomana ja iankaikkisena, ja hänen tulisi olla ainoa palvonnan aihe. Lisäksi Maimonides väittää, että Jumala paljasti viisautensa profeettojen kautta, ja Moshe eli Mooses oli ensimmäinen ja tärkein profeetta. Maimonides vahvistaa myös käsitystä siitä, että Toora on Jumalan laki ja että Jumala ymmärtää ihmisten teot ennen niiden tapahtumista, palkitsee hyvän käyttäytymisen ja rankaisee huonosta käytöksestä. Lopuksi Maimonides toteaa kommentissaan, että kuolleiden ylösnousemus ja Messias tulee.
Mishneh -Toora on ehkä Maimonidesin tärkein teos. Normaalisti juutalaiset neuvottelevat Toorasta yhdessä Talmudin kanssa päättääkseen, miten käyttäytyä tietyssä tilanteessa. Rambam loi Mishnehin Tooran eräänlaisena kokoelmana, josta juutalaiset voisivat kysyä vastauksia siitä, miten toimitaan juutalaisen lain mukaan missä tahansa tilanteessa. Aluksi muut rabbit alensivat teosta, koska vaikka se kommentoi Tooraa ja Talmudia, se ei viittaa erityisesti kohtiin. Kommentti on kuitenkin laajalti hyväksytty hyödylliseksi välineeksi juutalaisen lain tulkinnassa.
Opas hämmentyneille on kiehtova pala filosofiaa, joka hyödyntää Maimonidesin filosofiaa enemmän kuin hieman läheisesti sukua oleva platoninen ja aristoteelinen ajatus. Eli opas on yritys yhdistää juutalainen filosofia Aristotelesen filosofiaan. Siinä käsitellään myös sitä, miten juutalaisten tulisi tulkita tieteellistä kehitystä.
Maimonides esittää yhden väitteen, joka ruokkii pohjimmiltaan kaikkien raamatullisten uskontojen keskustelua. Hän uskoo, että tieteen totuudet eivät voi olla ristiriidassa Jumalan totuuksien kanssa. Tiede on siis tietyssä mielessä Jumalan työtä, eikä sitä pidä kieltää, jos se on ristiriidassa aikaisemman tieteen tai lääketieteen kanssa, jota harjoitettiin Toorassa tai kun Talmudin osia kirjoitettiin.
Pohjimmiltaan Maimonides tunnustaa, että elämä etenee ja että Jumala on uuden tieteen takana. Siten jotkut vanhat tavat voidaan hylätä uusille tavoille rikkomatta Jumalan lakia. Tämä väite on edelleen kiistanalainen, mutta kuitenkin eri uskontojen erilaisten ihmisten hyväksymä.
Vaikka jotkut Maimonidesin teoriat ovat kiistanalaisia, useimmat juutalaiset pitävät häntä sankarillisena tutkijana. Hän kirjoitti aikana, jolloin juutalaisten sorto pakotti hänet kotoaan. Samoin hänen kirjoitustensa kiistanalainen luonne tekee hänestä vapaan ajattelijan, jota useimmat juutalaisuuden lahot kunnioittavat. Maimonides hyväksyy paradoksin uskonnollisissa teksteissä, joita hän kommentoi, ja Jumalan luonteesta, ja tämä antaa hänen työstään modernin tai postmodernin tunnelman. Hänen työnsä on edelleen vilkasta ja ajankohtaista tämän päivän filosofeille.