Joybubbles tunnetaan pääasiassa puhelinhyökkäyksenä ja We Won’t Grow Up -järjestön perustajana, ja hänet tunnistetaan usein ilmiömäiseksi henkilöksi, jolle annettiin täydellinen ääni. Tässä on muutama tausta Joybubblesin elämästä, mukaan lukien joitakin hänen ikimuistoisimmista saavutuksistaan.
Josef Carl Engressia, Jr., syntyi Richmondissa Virginiassa 25. toukokuuta 1949, tuli maailmaan ilman näön lahjaa. Vaikka pojalla ei ollut kykyä nähdä, hänellä oli poikkeuksellinen kyky tuottaa pilli, joka tarjosi ihanteellisen äänenkorkeuden vuorovaikutukseen puhelimen taajuuksien kanssa. Opiskellessaan Etelä -Floridan yliopistossa 1960 -luvun lopulla Josef Carl Engressia sai lempinimen “Whistler”. Lempinimi syntyi, koska hänen hämmästyttävä kykynsä tuottaa ääniä antoi hänelle mahdollisuuden soittaa kaukopuheluita, jotka kiertivät lähtöpisteen tunnistamisen ja tekivät siten mahdottomaksi laskuttaa puhelut yhdelle keskukselle. Kuitenkin lopulta yliopisto sai hänet kiinni ja kuritti häntä. Engressia jäi kuitenkin yliopistoon ja lopulta suoritti opintonsa filosofian alalta. Muutettuaan Tennesseeen hän jatkoi puhelimen väärentämistä, kunnes viranomaiset syyttivät häntä ilkivaltaisesta pahuudesta. Tuloksena oleva julkisuus hänen toiminnastaan ja pidätyksistään ansaitsi hänelle maineen sokeana neroina.
1980 -luvulla Engressia alkoi ottaa käyttöön Joybubblesin nimen ja teki päätöksen jättää aikuiselämä ja vastuut taakse. Muutettuaan Minneapolisiin vuonna 1982 Engressia ryhtyi toimiin perustaakseen oman kirkkonsa, ikuisen lapsuuden kirkon, hänestä tuli järjestön virkailija ja perusti yksinkertaisen voittoa tavoittelemattoman järjestön, joka on omistettu auttamaan aikuisia löytämään lapsuuden ilot uudelleen. Joybubbles tuki itseään työkyvyttömyyseläkkeellä ja satunnaisella työllä hajuintensiteetin tutkimuksen kohteena. Paikallisesti hän vietti aikaa lukemalla paikallisessa sokeiden kirjastossa ja soittamalla puhelut parantumattomasti sairaille lapsille.
Vuonna 1991 Engressia muutti laillisesti nimensä Joybubblesiksi. Mainitsemalla lapsuuden hyväksikäytön päätöksentekoon johtaneiden asioiden joukossa, nimenmuutos oli yksi tavoista, joilla Joybubbles loi rajan onnettoman menneisyytensä ja itselleen luomansa maailman välille. Lopun vuosikymmenen aikana Joybubbles jatkoi yhteistyötä paikallisyhteisön järjestöjen kanssa hyödyttääkseen lapsia ja auttaakseen aikuisia saamaan takaisin osan ihmeestä nähdä maailma lapsen silmin.
8. elokuuta 2007 Joybubbles kuoli kotonaan Minneapolisissa, Minnesotassa. Osana perintöä Joybubbles jätti jälkeensä paljon positiivisia muistoja, jotka rikastuttavat edelleen häntä tunteneiden ihmisten elämää.