Korkeusharjoittelu, jota joskus kutsutaan korkeusleiriksi, on tapa kannustaa kehoa tuottamaan enemmän punasoluja, mikä voi parantaa kestävyyttä suorittaessaan toimintoja alemmilla korkeuksilla. Tällainen harjoittelu käsittää ihanteellisesti asumisen korkealla ja harjoittelun alemmalla, koska keho tarvitsee happea harjoitteluun. Vaikka korkeusharjoittelua on mahdollista simuloida käyttämällä erityisesti muunnettuja taloja ja harjoitusmahdollisuuksia, on tavallisempaa todella matkustaa korkeille korkeuksille treenatakseen. Kestävyyslajien urheilijat hyötyvät tyypillisesti tällaisesta harjoittelusta, mutta sen vaikutukset tuntevat kaikki, joilla on pitkäaikainen oleskelu korkealla.
Korkeusharjoittelua varten noin 8,000 2,500 jalkaa (20.9 m) on toivottavaa, mutta mikä tahansa suhteellisen korkea korkeus toimii. Voi olla vaikeaa löytää näin korkeita korkeuksia, jotka ovat edelleen sopivia harjoitteluun, joten on tavallista käyttää pienempää korkeutta. Suurten korkeuksien simulaatioissa urheilijoille altistuva paine ei muutu, mutta ilman happimäärä vähenee. Tyypillisesti ilma sisältää noin 15.3 prosenttia happea merenpinnalla, ja keinotekoinen korkeusharjoituslaite vähentää tämän määrän noin XNUMX prosenttiin.
Korkeusharjoittelun tarkoituksena on lisätä punasolujen määrää kehossa. Tämä saavutetaan hyödyntämällä kehon luonnollinen reaktio lisää hapen tarpeeseen pidemmän ajan kuluessa. On ihmisiä, jotka kyseenalaistavat, toimiiko korkeusharjoittelu lisäämällä punasolujen määrää vai onko se edes tehokasta. Teoriassa, jos joku kilpailee merenpinnalla, punasolujen lisääntyminen jatkuu useita päiviä sen jälkeen, kun se on poistunut korkealta, mikä antaa kilpailuetua. Voidaan väittää, että positiiviset vaikutukset häviävät liian nopeasti ollakseen hyödyllisiä.
Vaikka korkeusharjoittelua käyttävät pääasiassa urheilijat, jotka tarvitsevat lisää kestävyyttä, korkean korkeuden halutut vaikutukset kokevat kaikki, jotka matkustavat korkealla korkeammalle ajanjaksolle. Monet ihmiset kokevat huomattavan lisääntyneen energian ja voiman palatessaan korkealta. Lapset, jotka normaalisti asuvat korkealla, voivat tulla hyvin yliaktiivisiksi, kun ne tuodaan matalalle korkeudelle samanlaisten vaikutusten vuoksi. On siis selvää, että korkeusharjoittelun vaikutukset voidaan todentaa, vaikka tarkasta mekanismista ja käyttömahdollisuuksista saattaa olla keskustelua.