Eräässä mielessä maksimisyke voidaan määritellä kuinka monta kertaa sydän voi turvallisesti lyödä minuutin aikana. Tämä on vaihteleva ja tarpeeton, koska useimmat ihmiset määrittäisivät tämän koron eri tavalla. Sen sijaan maksimisykettä ja tavoitesykettä käytetään usein synonyymeinä. Ne tarkoittavat korkeinta taajuutta, jolla sydämen pitäisi lyödä minuutissa, kun ihmiset harjoittavat liikuntaa. Lisäksi ihmisiä kehotetaan harjoittelemaan tietyllä prosenttiosuudella enimmäisnopeudesta enimmäisnopeuden sijaan.
On olemassa useita kaavoja, jotka auttavat määrittämään maksimisykkeen, ja siitä, mikä kaava on oikea, kiistellään. Vähemmän kiistanalainen on ajatus, että ihmisten, jotka eivät ole harjoitelleet viime aikoina, etenkin jos he ovat tietyssä iässä, tulisi saada lääkärin neuvoja ennen harjoitussuunnitelman aloittamista. Tämä koskee tyypillisesti useimpia 40-vuotiaita tai vanhempia ihmisiä, niitä, joilla on muita sairauksia, ja kaikkia, jotka ovat vakavasti ylipainoisia ja/tai joilla on suvussa sydänongelmia.
Siitä huolimatta peruskaava, jota voitaisiin käyttää maksimisykkeen johtamiseen, on ikä kerrottuna 0.685:llä ja vähennettynä luvusta 205.8. Tässä on vaihtelua, mukaan lukien ikäajat 0.75 vähennettynä 220:sta. Lääkärit voivat mitata ehdotetun maksimisydämen tarkemmin tekemällä ihmisille sydäntestejä, kuten stressikaiku-, rasitustesti- tai rasitustesti.
Vaikka maksimisykettä ja tavoitesykettä käytetään joskus vaihtokelpoisina, on joitain tärkeitä eroja havaittavissa. Ensinnäkin ihmisten oletetaan harvoin harjoittavan maksimissaan. Se ei ole tavoite, johon tähdätä, vaan ihmisten tulisi yleensä harjoitella tietyllä prosentilla maksimisykkeestään, ja aloitusharjoittelussa tämä ei välttämättä ole paljon korkeampi kuin normaali leposyke. Tavoitteena on työskennellä vähitellen, mutta pysyä maksimin alapuolella, kunnes toisin neuvotaan.
Toinen huomionarvoinen asia on, että nämä luvut voivat vaihdella päiväkohtaisesti. Hyvin yksinkertaiset kaavat eivät ole tarpeeksi tarkkoja. Niin paljon kuin ihmiset kiinnittävät huomiota sykkeeseen, on tärkeää kuunnella kehon vihjeitä muilla tavoilla. Päivä, jolloin ihminen vilustuu ja harjoittelee, enimmäisprosenttia pienempi prosenttiosuus on todennäköisesti riittävä. Hengenahdistus, huimaus tai vatsan pahoinvointi ovat luultavasti kehon viittaus siihen, että tehdään liikaa työtä. Sanoipa sydän mitä tahansa, kehon kieli on myös arvokasta tulkittavaksi, jotta liikuntaa saadaan riittävästi ilman liioittelua.