Kun pesuaineeseen lisätään entsyymejä, se lisää merkittävästi puhdistustehoa. Entsyymit hyökkäävät tahroja vastaan ja hajottavat ne niin, että ne on helpompi pestä pois. Entsyymipesulla on monia etuja, kuten se, että se on ympäristölle parempi kuin kemialliset pesuaineet; vaatteiden peseminen kylmässä vedessä, mikä voi vähentää energiakustannuksia; ja pehmentää entsyymeillä pestyt kankaat.
Eri entsyymit hyökkäävät erilaisiin tahroihin, mukaan lukien maaperä. Jos esimerkiksi vaatteessa on ruoka tahra, tahra sisältää todennäköisesti lipidejä, jotka ovat rasvoja. Entsyymilipaasi hajottaisi tahran ja pestäisi sen helposti pois, joten entsyymipesun käyttö voi auttaa varmistamaan kirkkaammat värit ja kestävät vaatteet.
Entsyymipesu on ympäristölle parempi kuin kemikaalien käyttö vaatteiden pesussa, koska entsyymit ovat biohajoavia, joten ne hajoavat sen sijaan, että ne jäisivät vesijohtoon. Entsyymit toimivat myös hyvin kylmän veden kanssa, mikä voi pienentää energialaskua. Kuumaa vettä ei välttämättä tarvita tahrojen poistamiseen. Korkea entsyymipitoisuus tarkoittaa, että pesuainetta voidaan käyttää vähemmän pesuainetta kohti, mikä säästää myös rahaa.
Toinen etu entsyymipesussa on, että entsyymit pehmentävät kangasta ja antavat sille lopullisen ilmeen. Esimerkiksi denim -yritykset käyttävät entsyymipesuja saadakseen farkut näyttämään kuluneilta ja mukavilta. Tämä mahdollistaa pehmeämmän ja kuluneemman tunteen tinkimättä denimin vahvuudesta ja laadusta. Muut vaihtoehdot, kuten kivipesu, voivat kuluttaa denimiä ja vaikuttaa sen kestoon. Entsyymipesu toimii myös missä tahansa lämpötilassa, mikä tarkoittaa, että herkät vaatteet voidaan puhdistaa vahingoittumatta.
Entsyymien käyttö pesuaineessa sai alkunsa ennen 1920 -lukua, mutta prosessin parantaminen kesti vuosikymmeniä. Monet pesuainevalmistajat vastustivat aluksi entsyymien sisällyttämistä, mutta entsyymeistä tuli yleisiä jauhemaisissa pesuaineissa 1970 -luvulle mennessä. 21 -luvun alussa useimmat pyykinpesuaineet sisälsivät entsyymejä.