Tornitalorakennuksia kehitettiin Yhdistyneen kuningaskunnan korkean väestön keskuksissa, ja niiden suosio monikerroksisena asuntona ja kaupallisena tyypinä nousi suunnilleen samaan aikaan Itä-Euroopassa, Aasiassa ja Yhdysvalloissa. Vaikka termiä tornitalo pidetään laajalti brittiläisenä korkean arkkitehtuurin nimenä, sillä voi olla negatiivisempia merkityksiä kuin “korkea kerrostalo” tai “pilvenpiirtäjä”. Vaikka tornitalorakennusta pidettiin pienten tonttien älykkäänä käyttönä, siitä kehittyi usein asukkaiden ja yhteisöjen asumisongelma.
Monikerroksiset rakennukset yleistyivät 1950- ja 1960-luvuilla, kun rakentajat ja suunnittelijat alkoivat tarkastella väestötiheyttä kaupunkien keskustassa ja esikaupunkialueilla. Useampien ihmisten asuminen teollisuuden kasvun tuomaan työhön sisälsi usein rakentamisen pikemminkin kuin ulos. Myös toimistorakennusten yhdistäminen yrityskeskuksiin kasvoi, kun rakennustekniikka alkoi mahdollistaa toiminnan ja tilojen yhdistämisen useisiin kerroksiin.
Uusi tornitaloarkkitehtuuri oli enimmäkseen modernia ja siinä käytettiin betonia ja joskus betonin esivalmistusta. Rakennuksia pidettiin yleensä kestävinä, maanjäristysten kestävinä ja vähän huoltoa vaativina verrattuna joihinkin aikaisempiin ja koristeellisempiin pilvenpiirtäjälajeihin maailmanlaajuisissa kaupunkikeskuksissa. Joissakin maissa tornitaloarkkitehtuuri on saattanut kääntyä utilitaristiseen muotoon, joka täydentää yksinkertaista asumista ja työskentelyä. Valtavat asuinalueet palvelevat edelleen esikaupunkiväestöä useissa postkommunistisissa maissa.
Kun tornitalorakennuksia otettiin käyttöön, jotkut edut ja haitat tulivat selkeämmäksi kehittäjille. Tehokkuuden ja yhteisöllisyyden luominen saattoi olla tavoite tornitaloasunnoille, mutta joskus kerrostalojen tai asuntojen läheisyys toi joitakin ongelmia vuokralaisille. Sosiaaliset kysymykset, kuten rikollisuus ja epähygieeniset tai vaaralliset olosuhteet, nousivat kerrostaloihin tai huoneistoihin Yhdistyneessä kuningaskunnassa ja Yhdysvalloissa. Taloudellisena rakentamismuodona tornitalot tulivat yleisemmiksi julkisten asuntojen rakentamiseen köyhille kaupunkialueille, joilla rikollisuus oli saattanut olla jo korkea.
Arkkitehti- ja sosiaalipalvelututkimukset, joissa keskitytään tornitaloihin rakenteina ja asumismallina, ovat johtaneet parannuksiin. Kun monikerroksisen rakentamisen tarjonta ja asuntojen epäonnistumisista saadut kokemukset hyödynnetään parhaalla mahdollisella tavalla, joillakin alueilla on tai saattaa kokea tornitalorakentamisen renessanssia tai kuntoutusta uusille ammattilaisliikkeille tiheissä kaupunki- tai esikaupunkialueilla. Jotkut parhaista kerrostaloista ovat tulleet tunnetuiksi arkkitehtonisesti ja tapaustutkimuksina kaupunkisuunnittelussa, kun taas toiset ovat menneet tuhoavan pallon tielle.