Teak-puu, joka on arvostettu kestävyydestään, lujuudestaan ja säänkestävyydestään, on Kaakkois-Aasian alkuperäiskansoja. Vaikka tiikkimetsät olivat aikoinaan yleisiä tässä osassa maailmaa, maanviljely ja maanviljely ovat vähentäneet tarjontaa dramaattisesti. Jotkut ainoista jäljellä olevista vanhoista tiikkimetsistä sijaitsevat Burman maassa, joka hallitsi sitä hallitseva sotilashallinto uudelleen Myanmariksi. Näiden metsien alkuperäispuuta kutsutaan Burman teakiksi. Hallitsevan hallituksen väitettyjen ihmisoikeusloukkausten vuoksi Burman teakin tuonti on laitonta useissa maissa, myös Yhdysvalloissa.
Suuri osa nykypäivän vapaamarkkinoiden tiikistä on tiikkipuuviljelmien tuote, joka on istutettu ja suunniteltu nopeaan korjuuseen trooppisessa ilmastossa ympäri maailmaa. Keski- ja Etelä -Amerikan rehevät laaksot ovat suosittuja istutuspaikkoja, koska niiden olosuhteet jäljittelevät Burman sademetsää. Huonekalusuunnittelijat ja tiikkipuun keräilijät ovat vilpittömän tiikin laadun suhteen eri mieltä. Jotkut uskovat, että se antaa saman lujuuden, kiillon ja laadun vanhalle puulle, kun taas toiset väittävät, että “todellinen” tiikki vaatii vielä monta vuotta kasvua ja luonnollisempia kasvuolosuhteita.
Burman tiikkiä yhdessä muiden alkuperäiskansojen aasialaisen teakin kanssa käytettiin perinteisesti näiden kulttuurien yhteisöissä puupaneeleina koteihin, siltojen rakentamiseen ja temppelin julkisivuihin, koska se on erittäin kestävä. Jopa vuosisatoja vanhat tiikkirakenteet ovat edelleen olemassa näissä maissa, jotka eivät ole lainkaan vahingoittuneet säästä tai tekijöistä. Tiikin paikallinen käyttö väheni, kun puusta tuli arvokasta vientiä.
Burman teakin vienti lähti käyntiin, kun eurooppalaiset, jotka yleensä tulivat alueelle siirtolaisina, löysivät puun monet ominaisuudet. Ennen pitkää Kaakkois -Aasian tiikistä valmistettiin moderneja huonekaluja eurooppalaiseen kotitalouskäyttöön, ja siitä tuli pian jotain statussymbolia. Tiikkipuu on edelleen kallista, ja siinä on edelleen tilaa. Se on suosittu sisä- ja ulkokalusteissa, ja sitä käytetään usein veneen koteloissa ja kuorissa.
Yhdysvallat kielsi Burman teakin tuonnin muiden Burman alkuperää olevien tuotteiden kanssa vuonna 2003 vedoten militaristisen hallituksen lukuisiin ihmisoikeusloukkauksiin ja demokratian vastaiseen asenteeseen. Yhdysvaltain hallituksen mukaan Burman teakin tuonti antaisi Yhdysvaltain dollareille mahdollisuuden rahoittaa sotilashallinnon toimintaa. Usein on väitetty, että armeija rahoittaa suuren osan toiminnastaan alkuperäiskansojen teakin myynnillä, mikä on johtanut siihen, että jotkut kommentaattorit kutsuvat Burman teakia “konfliktitiikiksi”.
Burman teak onnistuu edelleen pääsemään Yhdysvaltojen ja Euroopan markkinoille, mutta usein menneisyytensä on ainakin pinnallisesti piilotettu. Tämä johtuu suurelta osin siitä, että tiikkipuuta viedään usein läheiseen Intiaan ja Kiinaan. Näiden maiden valmistajat ottavat vastaan ja käsittelevät Burman tiikkipuuta ja myyvät sen edelleen suorana vientinä.
Yhdysvallat yritti poistaa tämän porsaanreiän vuoden 2008 Lacey -lailla, joka velvoitti viejät ilmoittamaan minkä tahansa kasvituotteen “sadonkorjuumaa”. Lain mukaan Burman alueelta peräisin olevia kasveja ja puutavaraa on laitonta viedä, vaikka ne olisivat peräisin toisesta maasta. Laki on hidastanut suuresti burmalaisen teakin tuloa Yhdysvaltain markkinoille, mutta ei asettanut myynti- tai käyttörajoituksia tiikkipuulle tai jo Yhdysvaltojen rajojen sisällä oleville tuotteille.