Vesisanoja on seitsemän lajia, jotka kaikki kuuluvat Azolla -sukuun. Nämä epätavalliset matalakasvit eivät näytä mitenkään perinteisiltä saniaisilta, mutta muistuttavat enemmän sammalta, hyvin pienillä ja karvaisilla soikeilla lehdillä. Vesi saniainen tunnetaan myös nimellä keiju sammal, hyttysen saniainen ja duckweed saniainen. Ne voivat kasvaa hitaasti liikkuvan tai vielä makean veden pinnalla, juurakoita, jotka kasvavat ja leviävät veden alla.
Vesisäiliökasveista voi nopeasti muodostua suuria pesäkkeitä ja ne voivat peittää kokonaan pienemmät vesimuodostumat. Ne ovat erittäin nopeasti kasvavia, ja niiden tiedetään olevan yli kaksinkertaisia vain muutamassa päivässä. Tästä syystä ne istutetaan tulviin riisipelloille Aasiassa, missä ne auttavat absorboimaan ylimääräisen veden ja pitävät myös rikkaruohot kurissa. Saniaisten mätänemisen myötä ne lisäävät myös riisipeltoihin tarvittavaa typpeä. Saniaiset eivät menesty kovin kylmässä vedessä. Kylmässä ilmastossa niitä kasvatetaan usein koristeellisen ulkonäön vuoksi ja ne leviävät usein hallitsemattomasti.
Tämän vesisanan maton kaltaisesta kasvusta voi tulla vakava ongelma. Joissakin paikoissa sitä pidetään haitallisena invasiivisena rikkakasvina. Monilla Yhdysvaltojen alueilla näiden kasvien myynti on kielletty; niitä ei saa koskaan istuttaa avoimeen veteen näillä alueilla. Kasvu on niin paksua, että hyttyset eivät voi tunkeutua saniaisten läpi munimaan munia veteen, minkä vuoksi se tunnetaan myös nimellä hyttyssana.
Vesisanaa käytetään usein ravitsevana rehuna karjalle, mukaan lukien siat, kanat ja lehmät. Kasvit ovat runsaasti vitamiineja ja kivennäisaineita ja sisältävät monia välttämättömiä aminohappoja. Kun näitä saniaisia syödään tavallisen kaupallisen rehun sijasta, kanojen on havaittu munivan enemmän ja lehmät tuottavat enemmän maitoa. Niitä kasvatetaan myös katkarapu- ja kalaruoaksi, ja ihmiset käyttävät niitä joskus salaateissa. Kuivatut saniaiset jauhetaan ja myydään lisäravinteena joissakin luonnollisissa ruokakaupoissa.
Vesi -saniaiset eivät tuota siemeniä, mutta niitä lisätään saniaisten alapuolelta löytyvillä itiöillä. Kun saniaiset kuivuvat, itiöt putoavat kasveista. Ne voidaan levittää kompostirikkaan maaperän pinnalle ja asettaa kirkkaaseen valoon. Niiden itäminen kestää yleensä useita viikkoja, jolloin syntyy vihreä kalvo, josta tulee pian tuhansia pieniä uusia kasveja.