Bric-a-brac, myös joskus kirjoitettu bric-à-brac, on vanha termi koriste-esineille tai koristeille. Termiä ei enää käytetä paljon, koska näitä tavaroita kutsutaan useammin keräilyesineiksi tai pikkutavaraksi.
Bric-a-bracin määritelmä on muuttunut vuosien varrella. Viktoriaanisen aikakauden aikana eri koristeiden kokoelmia näytettiin usein talon ympärillä, kuten vaipassa, hyllyillä ja koristeellisissa kaapeissa. Suosittuja tiilirakenteisia esineitä, joita tavallisesti pidämme nykyaikaisina, ovat: pienet maljakot, hahmoja, koristeelliset teekupit ja muut pienet koristeet.
Suurin ero Bric-a-bracin välillä silloin ja nyt on sille annettu arvo. Vaikka nykyaikana koetaan yleensä kevyet tai arvottomat, viktoriaanisella aikakaudella niitä pidettiin arvokkaina ja arvokkaina. Esimerkiksi The New York Timesin vuonna 1882 julkaisema artikkeli määrittelee tiilet “taide-esineiksi”. Määritelmää seuraa kuvaukset useista erittäin arvokkaista antiikkikokoelmista.
Tutkimus termin ranskalaisesta pohjasta osoittaa myös, miten merkitys on muuttunut. Termi bric-à-brac tulee à bric et à brac, vanha ranskalainen lause, joka tarkoittaa “satunnaisesti, millään tavalla”. Tämä vanha sanonta ei sisällä arvion arvoa. Sanonta on kuitenkin peräisin noin vuodesta 1840, eikä sitä enää käytetä yleisesti. Nykyaikaisempi ranskalainen lause à bric et à brac viittaa henkilöön, joka myy hölynpölyä, kuten vanhaa laitteistoa – satunnaisia tavaroita, jotka eivät ole kovin arvokkaita.
Vaikka Bric-a-bracin katsotaan olevan vähäistä arvoa nykyään, se on edelleen suosittua ihmisten keräämiseen. Aivan kuten viktoriaanisessa ajassa, tiiliä pidetään usein hyllyillä ja kaappeissa. Monilla tiilikiviä keräävillä ihmisillä on usein ovissa kaapit, joissa on lasit, nimeltään curio-kaapit tai kiinalaiset kaapit, jotka näyttävät koristeet ja suojaavat niitä pölyltä.