Peruskoulun opettajan tehtävänä on opettaa noin 5–11 -vuotiaita lapsia. Työ vaatii yleensä paljon ajanhallintataitoa ja ymmärrystä pienten lasten käyttäytymisestä. Monet peruskoulun opettajat joutuvat opettamaan useita eri oppiaineita, ja he ovat yleensä vastuussa siitä, että he opettavat lapsille heidän perusopetuksensa. On myös yleinen vaatimus pitää yhteyttä vanhempiin ja pitää heidät ajan tasalla lastensa edistymisestä.
Useimmissa tapauksissa peruskoulun opettajien on näytettävä lapsille hyvin perusasioita, kuten lukeminen, kirjoittaminen ja matematiikka. Myöhemmillä luokilla keskitytään myös siihen, että lapsille aletaan opettaa peruselementtejä edistyneemmistä aineista, kuten luonnontieteistä ja historiasta. Tätä pidetään usein tärkeimpänä osana henkilön koulutusta, koska ilman näitä perusteita ihmisillä voi olla paljon vaikeuksia menestyä myöhempinä vuosina.
Voidakseen tehdä hyvää työtä peruskoulun opettaja viettää usein paljon aikaa suunnitteluun. Käytettävän ajan paras käyttö edellyttää usein hyvin organisoitua lähestymistapaa ajanhallintaan. Opettajien on tyypillisesti määritettävä, mitkä oppituntisuunnitelman osat ovat tärkeimpiä, ja varmistettava, että he saavat eniten aikaa. Työlomakkeiden ja muiden päivittäisten perustöiden tekemiseen käytetään usein myös paljon aikaa.
Peruskoulun opettaja oppii yleensä hyvin varhain, että jokaisella lapsella on erilaiset tarpeet. Opettajien odotetaan mukautuvan kaikkien luokan lasten tarpeisiin, jotta he voivat oppia mahdollisimman paljon. Sen varmistaminen, että jokainen lapsi saa parhaan mahdollisen huomion, vaatii usein täysin erilaista lähestymistapaa opettamaan aihetta eri opiskelijoille. Näistä syistä monien erilaisten opetusmenetelmien ymmärtäminen ja niiden käyttöaikojen tunteminen voivat olla ratkaisevia taitoja.
Joissakin tapauksissa myös peruskoulun opettajan odotetaan auttavan muokkaamaan opiskelijoiden mieltä. Perustasolla tämä voi yksinkertaisesti olla kysymys lasten kuristamisesta ja käyttäytymisongelmien käsittelystä. Muissa tilanteissa se voi sisältää vaikeiden emotionaalisten ongelmien kanssa kärsivien lasten kanssa tekemistä. Tämä vaihtelee usein merkittävästi koulusta toiseen. Joissakin paikoissa opettajien odotetaan välttävän liikaa vaikutusvaltaa lapsiin, jotta he eivät astuisi vanhempien varpaille, kun taas toiset koulut kannustavat opettajia ottamaan aktiivisemman roolin.