Väitösideoiden keksiminen vaatii usein paljon tutkimusta, jalkatyötä ja ajattelua, ennen kuin luettelo mahdollisuuksista voidaan purkaa ja lopullinen teema muodostaa muodollinen ehdotus ja lopullinen väitöskirja. Idealistan pitäminen opiskelun tai lukemisen aikana on käytännöllinen ja yksinkertainen tapa luoda monia mahdollisuuksia, joita voidaan myöhemmin arvioida. Nämä mahdolliset aiheet voidaan sitten jakaa muiden jatko -opiskelijoiden, akateemisten neuvonantajien ja professoreiden kanssa, jotka voivat auttaa tarkentamaan ajatusta, valitsemaan ne aiheet, joilla on suurin mahdollisuus osallistua tiettyyn akateemiseen kenttään tai ehdottaa lisätutkimusta.
Lupaavien väitösideoiden perusta voi olla suosikkikirjailijan tai älymiehen työ, tietty historiallinen aikakausi tai hahmo, maantieteellinen alue tai kansakunta, kieli tai poliittinen, sosiaalinen, älyllinen tai taiteellinen liike. Tohtorikoulutettavat suorittavat tyypillisesti useiden vuosien kurssitöitä ennen väitöskirjavaihetta, mikä altistaa heidät monille eri teksteille, näkökulmille ja teoreettisille puitteille. Luettelon ylläpitäminen vastaamattomista kysymyksistä, mielenkiintoisista teksteistä ja muista akateemisista ongelmista, jotka kohdataan jatkotunneilla, voi tarjota siunauksen mahdollisista aiheista myöhemmin.
Keskustelu muiden opiskelijoiden ja professoreiden kanssa voi myös auttaa tuottamaan ja jopa parantamaan väitöskirjaideoita. Professorit ovat todennäköisesti tietoisia hyödyllisistä bibliografioista, jotka voivat auttaa opiskelijoita, jotka yrittävät määrittää, miten parhaiten lähestyä akateemista kysymystä. Vaihto muiden jatko -opiskelijoiden kanssa voi tarjota erilaisen näkökulman tai ehdottaa lisätekstejä tai -resursseja.
Väitöskirja -ideoiden tulee olla mahdollisimman alkuperäisiä. Valmiiden väitöskirjojen sekä julkaistujen akateemisten artikkeleiden ja kirjojen tarkastelu kiinnostavasta aiheesta voi valaista uutta lähestymistapaa tai uutta tutkimuspolkua. Professori, jolla on samanlaisia tutkimusintressejä, voi myös olla hyödyllinen opas olemassa olevaan kirjallisuuteen, joka liittyy tiettyihin väitöskirjaideoihin.
Kun kavennetaan mahdollisten väitöskirjaideoiden luetteloa, on tärkeää arvioida tutkijan omaa kiinnostusta aiheeseen sekä aiheen käytännöllisyyttä ja työn kokonaispanosta tietyllä akateemisella alalla. Asianmukaisen bibliografian tarkistaminen ja johtopäätösten jakaminen akateemisen neuvonantajan tai muun professorin kanssa voi auttaa määrittämään väitöskirjan aiheen käytännöllisyyden ja mahdollisuudet. Opiskelijan henkilökohtainen kiinnostus tiettyyn aiheeseen on ensiarvoisen tärkeää, koska hän todennäköisesti viettää useita vuosia tutkiessaan ja kirjoittamalla sitä.
Joustavuus voi olla ratkaisevaa väitöskirjaideoiden luomisessa ja käsittelyssä. Väitöskirja on kesken ja aihe muuttuu usein, kun tutkija altistuu uudelle tiedolle. Jos opiskelija valitsee väitöskirjan aiheen ennen vaadittujen tehtävien suorittamista, voi olla käytännöllistä ilmoittautua kursseille, jotka keskittyvät todennäköiseen opinnäytetyöaiheeseen.