Henkilö, joka haluaa ryhtyä adoptioneuvojaksi, suorittaa yleensä lukion ja siirtyy sitten yliopistoon ansaitakseen tutkinnon sosiaalipalveluihin liittyvällä alalla. Henkilö voi jatkaa tätä uraa kandidaatin tutkinnon suorittamisen jälkeen, mikä kestää noin neljä vuotta. Joissakin tapauksissa pyrkivät neuvonantajat jatkavat kuitenkin korkeakoulututkintoa, mikä saattaa edellyttää heidän käyttävän lisävuoden tai kaksi koulutukseensa. Vaikka kandidaatin tutkinto riittää adoptioneuvonantajaksi, maisterin tutkinto voi tehdä henkilöstä vuokrattavamman.
Henkilö, joka haluaa ryhtyä adoptioneuvojaksi, aikoo tehdä uran auttaakseen adoptioprosessia. Tämä voi tarkoittaa neuvontaa ja näkemystä adoptiosta, perheen tai yksilön auttamista valmistautumaan adoptioon tai adoptiopalvelujen helpottamista. Joskus se voi tarkoittaa jopa työskentelyä lasten kanssa, jotka tarvitsevat adoptiovanhempia ja adoptiolasten biologisia vanhempia.
Adoptioasiantuntijoiden lähtötason tehtävät edellyttävät tyypillisesti menestyvältä työnhakijalta vähintään kandidaatin tutkintoa sosiaalipalveluihin liittyvällä alalla. Yksilö voi esimerkiksi hakea tutkintoa sosiaalityöstä tai neuvonnasta. Vaihtoehtoisesti pyrkivä neuvonantaja voi hakea psykologian tutkintoa tai joissakin tapauksissa koulutusta valmistautuakseen tähän uraan. Jotkut työnantajat haluavat välttää palkkaamasta adoptioneuvojia, jotka ovat juuri valmistuneet yliopistosta, joten ohjaajahaluinen voi joutua hankkimaan ainakin pienen sosiaalityön kokemuksen ennen kuin kilpailee tästä tehtävästä. Edistyäkseen tässä tehtävässä adoptioneuvoja voi tarvita vähintään maisterin tutkinnon ja usean vuoden kokemuksen auttaakseen adoptioprosessia.
Joskus henkilö, joka haluaa ryhtyä adoptioneuvojaksi, saa arvokasta kokemusta tällä alalla suorittamalla harjoittelun adoptiokeskuksen kanssa. Monet pyrkivät neuvonantajat hakevat näitä harjoittelujaksoja jo opiskeluaikana. Kun pyrkivä neuvonantaja on suorittanut tällaisen harjoittelun, hän voi saada työtarjouksen virastolta, jonka kanssa hän työskenteli. Jos ei, hänellä voi olla helpompi saada työpaikka toisessa virastossa työkokemuksensa vuoksi.
Koulutuksen lisäksi henkilön, joka haluaa ryhtyä adoptioneuvojaksi, on yleensä ymmärrettävä lainkäyttöalueensa adoptiolaki ja -prosessit. Hänen tulisi myös ymmärtää adoptioon liittyvät psykologiset näkökohdat, kun ne liittyvät biologisiin vanhempiin, adoptiovanhempiin ja adoptiolapsiin. Lisäksi tieto syntyvien vanhempien oikeuksista ja isyysasioista on kriittistä.