Harjoittelun ja oppisopimuskoulutuksen määrittelytapa riippuu niiden lainkäyttöalueesta. Joissakin maissa on selkeä ero kahden ammatillisen koulutuksen välillä. Muut maat käyttävät termejä keskenään vai ainakin epäjohdonmukaisesti. Yleensä harjoittelun ja oppisopimuskoulutuksen väliset erot koskevat kyseessä olevia ammattityyppejä, ohjelman suorittamiseen tarvittavien vuosien lukumäärää, tapaa, jolla koulutuskokemus on järjestetty ja miten ohjelmia tuetaan.
Ammatillisella koulutuksella on historia, joka on ominaista jokaiselle maalle. Joissakin maissa on vahva perinteinen kauppaan perustuva oppisopimuskoulutus, jossa oppisopimusoppilaat oppivat ammattialan pääkauppiaan valvonnassa. Muut maat tukeutuvat enemmän hallituksen tukemiin ammatillisiin koulutusaloitteisiin, jotka tarjoavat yhdistelmän luokkahuone- ja työssäoppimisesta. Nämä erilaiset lähestymistavat tarkoittavat sitä, että harjoittelun ja oppisopimuskoulutuksen väliset erot eivät ole yleisesti vakiintuneita.
Yleensä harjoittelu- ja oppisopimuskoulutukset erotetaan kunkin työn tyypin mukaan. Perinteisiä kaupan työpaikkoja kutsutaan edelleen oppisopimuksiksi, kun taas palvelukeskeistä ammatillista koulutusta kutsutaan yleensä harjoitteluksi. Tyypillisesti esimerkiksi sähköasentajan, puusepän, mekaanikon ja kokin koulutusta kutsutaan tyypillisesti oppisopimuskoulutukseksi. Samaan aikaan esimerkiksi vähittäiskaupan, vieraanvaraisuuden ja liike -elämän koulutusta kutsutaan tyypillisesti harjoitteluksi.
Toinen ero harjoittelujen ja oppisopimuskoulutusten välillä joissakin maissa, kuten Australiassa, sisältää ohjelmien suorittamiseen kuluvan ajan. Joissakin paikoissa viralliset oppisopimuskoulutukset kestävät kolmesta neljään vuotta. Harjoittelut voivat päinvastoin kestää vain yhden tai kolme vuotta. Harjoittelujaksojen lyhyempi aika heijastaa tähän luokkaan kuuluvien työtyyppien palveluperusteista luonnetta.
Oppisopimuskoulutusta järjestetään myös tyypillisesti yksitellen. Koulutuskokemus vastaa oppipoikaa kauppamestariin. Jos kokemus ei ole yksilöllinen, se suuntautuu pieniin ryhmiin tai ihmisten määrään, jonka kanssa yksittäinen mestari voisi työskennellä suoraan tietyn tiedon välittämiseksi. Harjoittelut suuntautuvat verrattain suurempiin ryhmäkoulutuksiin. Suurin osa tiedoista voidaan välittää luokkahuoneessa.
Viimeinen ero harjoittelun ja oppisopimuskoulutuksen välillä pätee yleensä maissa, jotka tukevat ammatillisia koulutusohjelmia. Esimerkiksi Yhdysvalloissa hallituksen rahoittamia koulutusohjelmia, vaikka ne olisivatkin kauppaan perustuvia, kutsutaan yleensä harjoitteluiksi. Tämä johtuu siitä, että ohjelmaa tukeva valtion rahoitus kutsuu varojen myöntämistä koulutusapurahaksi tai yksinkertaisesti koulutusdollareiksi. Oppisopimusmerkkiä käyttävät yleensä ammattijärjestöt, jotka toteuttavat omia ohjelmiaan.