Erityinen prosessi dermatologian tutkinnon saamiseksi vaihtelee hieman yliopistosta toiseen, mutta vaatii melkein aina lääketieteellisen tutkinnon ja merkittävän kokemuksen ihotautikäytännöstä. Vain kourallinen kouluja tarjoaa dermatologian koulutusohjelmia, ja useimmat niistä on suunniteltu pääasiassa ulkomailla koulutetuille tai ulkomailla asuville lääkäreille. Ihotautilääkärit ovat kysyttyjä ympäri maailmaa, mutta koulutus ja syvyys koulutukseen ovat joissain paikoissa vahvempia kuin toisissa. Suosituimmat ja kilpailukykyisimmät dermatologian koulutusohjelmat sijaitsevat Yhdysvaltojen ja Ison -Britannian yliopistoissa. Pääsy vaatii yleensä vahvat hakemustiedot, suositukset ja tentit, mm.
Yhdysvalloissa, Kanadassa ja suurimmassa osassa Eurooppaa lääkärit voivat ryhtyä ihotautilääkäreiksi suorittamalla ihotautilääkäriaseman lääketieteen jälkeen. Asunnot eivät yleensä johda asteisiin. Ne ovat enemmän kuin edistyneitä koulutusmahdollisuuksia, joissa lääkärit opiskelevat asiantuntijoiden ihotautilääkäreiden alaisuudessa oppiakseen uusia lääketieteellisiä suuntauksia ja täydentääkseen tietojaan ihosairauksien hoidosta. Tyypillinen residenssiohjelma kestää vähintään kolme vuotta ja huipentuu alueellisiin tai kansallisiin ihotautilääkärilautakokeisiin.
Muiden maiden lääkäreillä ei ehkä ole mahdollisuutta tällaiseen syvälliseen ihotautikoulutukseen. Monet hakevat tätä koulutusta ulkomailta joko keinona valmistautua työskentelemään toisessa maassa tai keinona tuoda terävä osaaminen takaisin kotiyhteisöihinsä. Koulutusohjelmat heijastavat usein residenssin voimakkuutta, mutta eivät korvaa sitä: paikalliset opiskelijat, jotka eivät voita paikkoja residenssiohjelmissa, eivät yleensä voi käyttää koulutusohjelmia kiertääkseen prosessin.
Monille lääkäreille dermatologian tutkinnon hyväksyminen on haastavampaa kuin vaatimusten täyttäminen. Ohjelmia ei ole paljon, ja ne, jotka ovat, ovat yleensä hyvin pieniä. Kilpailu paikoista on siis kovaa.
Lääketieteen tutkinnon tai MD -ohjelman onnistunut suorittaminen on aina dermatologian tutkinnon perusedellytys. Lääkärit, joilla on kokemusta dermatologiasta kotimaassaan, ovat yleensä vahvimpia ehdokkaita. Hakijoiden on myös yleensä toimitettava kaikkien standardoitujen tai erikoistumiskokeiden tulokset sekä joukko henkilökohtaisia esseitä, suosituskirjeitä ja muita tositteita.
Kerran dermatologiaohjelmassa opiskelijoiden on yleensä suunniteltava ja toteutettava intensiivinen tutkimusprojekti laboratorioihin ja kliinisiin kierroksiin osallistumisen lisäksi. Tällä tavoin lääkärit eivät vain hio taitojaan ihonhoidossa ja käytännön ihotautilääkityksessä vaan myös kehittävät asiantuntemustaan tietyllä valitsemallaan alueella. Tutkimus keskittyy usein ihon tai päänahan sairauksiin ja tiettyjen ihon, hiusten ja kynsien vaivojen hoitomenetelmiin. Opiskelijoiden on tyypillisesti esitettävä tutkimuksensa puolustettavan opinnäytteen muodossa saadakseen tutkinnon ihotautilääkärissä.