Joissakin Euroopan maissa korkeinta akateemista pätevyyttä, jonka henkilö voi saavuttaa, kutsutaan habilitaatioksi. Tämän pätevyyden saavuttamiseksi ehdokkaan on oltava jo suorittanut tohtorin tutkinnon. Ehdokkaan on sitten suoritettava intensiivistä riippumatonta tutkimusta ja kirjoitettava opinnäytetyö hahmotellakseen työnsä. Joissakin maissa habilitaatio vaaditaan, ennen kuin professori saa opettaa ilman valvontaa tai hänestä tulee tohtorikoulutettavien ohjaaja. Prosessin loppuun saattaminen kestää yleensä neljästä vuodesta kymmeneen vuoteen.
Tehtävät, jotka tutkijan on suoritettava habilitaation saamiseksi, ovat samanlaisia kuin ne, jotka vaaditaan tohtorin tai professorin virkaan, mutta ne ovat yleensä paljon raskaampia kuin kumpikaan saavutus edellyttää. Ehdokkaan on toimittava täysin itsenäisesti ilman tiedekunnan esimiehen tai hallituksen ohjausta, jonka tohtorikoulutettava saisi. Vahva tutkimus ja panos alalla ovat välttämättömiä. Hankkiakseen habilitaation jollakin tieteellä ehdokkaan on julkaistava kymmeniä tutkimustuloksia tunnetuissa tieteellisissä lehdissä. Jos hakijan opintoala on humanistinen, häntä voidaan joutua kirjoittamaan kirja, joka hyväksytään julkaisemiseksi.
Euroopan maita, jotka tarjoavat habilitaatiota, ovat Espanja, Tšekki ja Itävalta. Useimmat entisen Neuvostoliiton maat tarjoavat myös tämän tyyppisiä sertifiointeja, mukaan lukien Venäjä, Liettua ja Ukraina. Vaatimukset vaihtelevat maittain. Joissakin maissa habilitaatiota käytetään keinona todistaa tulevien professoreiden kyky.
Joissakin Saksan osissa sitä pidetään professorin todistuksena pikemminkin kuin akateemista tutkintoa. Todistus vahvistaa, että haltija on pätevä opettamaan yliopistossa ilman valvontaa. Todistuksen saamisen jälkeen professori saa luvan opettaa tiettyä aihetta koko elämänsä ajan. Tässä tapauksessa se on samanlainen kuin toimikauden ansaitseminen Yhdysvalloissa tai Isossa -Britanniassa. Ranskassa habilitaation ansaitseminen sallii professorin valvoa jatko -opiskelijoiden tekemää tutkimusta. Molemmissa maissa opetuskykyä analysoidaan muiden vaatimusten ohella.
Puolassa habilitaatio on pääasiassa toisen asteen tohtorin tutkinto. Ansaitakseen sen ehdokkaan on julkaistava väitöskirja vuosien alan tutkimuksen ja opiskelun jälkeen. Teknisesti laki sallii professorin, jolla on ensimmäisen asteen tohtorin tutkinto, opettaa yliopistossa, vaikka opettajaa palkataan harvoin ilman toisen asteen tutkintoa.