Timanttikauppiaat ostavat ja myyvät määriä timantteja tarkoituksenaan tuottaa voittoa kaupasta. Monet kauppiaat ovat kaivosyhtiöiden ja timanttien jakeluyritysten palveluksessa. Joissakin maissa näitä elinkeinonharjoittajia kutsutaan välittäjiksi, ja osa näistä henkilöistä on sijoitusyhtiöiden palveluksessa eikä timanttialalla toimivien yritysten sijasta.
Suuret kaivosyhtiöt ja itsenäiset alaikäiset kilpailevat löytääkseen leikkaamattomia tai raakatimantteja ja muita jalokiviä kaivoksista ympäri maailmaa. Timanttikauppiaat ostavat raakatimantteja suoraan alaikäisiltä ja yrittävät välittää kauppoja myydäkseen nämä jalokivet jalokivikauppiaille, sijoituspalveluyrityksille tai yksityishenkilöille. Kauppiaiden on neuvoteltava hinnoista kaivosyhtiöiden kanssa, ja nämä hinnat, kuten useimpien hyödykkeiden hinnat, riippuvat osittain tekijöistä, kuten kysynnästä ja tarjonnasta. Lisäksi alaikäiset veloittavat usein korkean hinnan erityisen suurista timanteista, koska nämä kivet voivat tuoda korkean hinnan kansainvälisillä markkinoilla.
Ostettuaan raakatimantteja kauppiaat myyvät kivet yrityksille, jotka viimeistelevät timantit. Jotkut kauppiaat työskentelevät timantteja leikkaavissa ja viimeistelevissä yrityksissä, ja nämä henkilöt ovat usein palkattuja työntekijöitä. Muut kauppiaat työskentelevät timanttiyrityksistä riippumatta, ja näille kauppiaille maksetaan yleensä provisiota. Joissakin tapauksissa timanttien tukkumyyjät sopivat itsenäisistä kauppiaista välittäjäkauppoihin kaivosyhtiöiden ja yksittäisten alaikäisten kanssa.
Raakatimanttien ostamisen lisäksi kauppiaat ostavat myös valmiita timantteja ja myyvät näitä jalokiviä jalokivikauppiaille ja sijoituspalveluyrityksille. Kauppiaat voivat sopia ostavansa suuria määriä timantteja, joita voidaan käyttää korvakorujen, kihlasormusten ja muiden jalokivien valmistukseen. Muissa tapauksissa elinkeinonharjoittajalle voidaan tehdä sopimus paikantaa tietty timantti, joka täyttää tietyn henkilön vaatimukset, kuten varakas henkilö, joka haluaa ostaa erittäin suuren timantin lahjaksi tai statussymboliksi.
Kuten muut hyödykkeet, timantteja ostavat ja myyvät sijoitusyhtiöt, jotka haluavat voittoa kaupoista sen sijaan, että saisivat kivet haltuunsa. Sijoituspalveluyrityksillä, toisin kuin helmiyrityksillä, ei ole varastotiloja timanttien säilyttämiseen. Näin ollen sijoituspalveluyritysten palkkaamat timanttikauppiaat joutuvat joskus tappioon timanttikaupoista, jos he eivät löydä ostajaa, joka olisi valmis maksamaan palkkion kivestä. Kuten muutkin sijoituspalveluyritysten välittäjät, timanttikauppiaille maksetaan yleensä palkkioita pikemminkin kuin palkkioita.
Monissa maissa on lakeja, joilla säännellään timanttikauppiaiden toimintaa. Näiden lakien tarkoituksena on varmistaa, etteivät kauppiaat osta tai myy niin sanottuja konfliktitimantteja, jotka ovat peräisin sodan runtelemilta alueilta. Aiemmin timanttimyynnistä saadut tulot on käytetty sisällissotiin ja muihin konflikteihin liittyvien sotilaskulujen rahoittamiseen. Näin ollen kauppiaiden on useimmissa osissa maailmaa pidettävä yksityiskohtaisia tietoja, jotka osoittavat ostaneensa timanttinsa hyvämaineisista lähteistä.