Biomonitorointi on tieteellisen tutkimuksen ala, joka analysoi ihmisten tai eläinten kudoksia havaitakseen ja mitatakseen kohteen altistumisen sekä luonnollisille että synteettisille tai ihmisen tekemille kemikaaleille. Sekä luonnolliset että synteettiset kemikaalit jättävät vaikutuksensa kehoon tavalla tai toisella “merkkien” kautta. Nämä merkit voivat olla joko todellinen kemikaali, joka jää kehon kudoksiin, tai sen hajoamisen sivutuotteet.
Biomonitorointi mittaa, mitä elimistön kudoksiin jää näiden kemikaalien käytön jälkeen. Biomonitorointi ei kuitenkaan määritä sitä, miten henkilö tai eläin on joutunut kosketuksiin kemikaalin kanssa, miten se on nauttinut sen elimistöön, kuinka kauan sitten altistuminen tapahtui tai onko kemiallinen altistuminen todella haitallista keholle. Tiedämme, että luonnolliset ja synteettiset, vaarattomat ja myrkylliset kemikaalit kulkeutuvat maaperään, ilmaan ja juomaveteen – biomonitorointi tekee sen, kuinka paljon siitä pääsee kehoomme.
Biomonitorointitutkimus suoritetaan yleensä käyttämällä seuraavia kolmea vaihetta:
Ryhmä aiheita ja niiden alue valitaan.
Kudos- tai nestenäytteet kerätään.
Tutkittava kemikaali määritetään ja analysoidaan sitten.
Useimmat ihmiset uskovat, että tutkijat keräävät biomonitorointitutkimusta varten verta, virtsaa ja rintamaitoa, mutta tutkijat käyttävät myös hiuksia, kynsiä, rasvaa, luuta ja jopa ulosvirtaavaa ilmaa biomonitorointitutkimuksen suorittamiseen. Useimmat kemikaalit löytyvät kehon kudoksista erittäin pieninä määrinä. Tutkijat mittaavat “kehon taakkaa” tai kudoksissa esiintyvien kemikaalien tasoa miljoonasosina (ppm), miljardiosina (ppb) ja triljoonaosina (ppt).
Tietyt olosuhteet vaikuttavat “biokertyvyyteen” tai “biomagnifikaatioon”, joissa kemikaaleja esiintyy paljon enemmän. Tämä voi tapahtua, kun kemikaaleille altistuneet pienet eläimet kuluttavat suuremman eläimen ja kemiallinen altistuminen lisääntyy ravintoketjussa. Ympäristöolosuhteet, kuten sää, voivat myös vaikuttaa tiettyjen ympäristöön vapautuvien luonnollisten kemikaalien pitoisuuksiin. Vaikka biomonitorointi ei anna ratkaisevaa tietoa kemikaalien nauttimisesta tai jos ne vaikuttavat myönteisesti tai haitallisesti kehoon, se on tärkeä osa tutkimusta siitä, miten ympäristö vaikuttaa meihin fyysisesti.