Turkkilainen angorakissa on puhdasrotuinen kissan tyyppi, jota ihmiset ostavat ja pitävät usein lemmikkinä. Näillä kissoilla on muinainen historia ja paljon merkitystä Turkin ihmisille. Kissoilla tiedetään olevan pitkät hiukset, ja valkoinen on yleensä ensisijainen väri, vaikka muutkin värit ovat mahdollisia. Ne eivät ole aivan yhtä pitkäkarvaisia kuin persialaiset, ja hiukset jakautuvat keholle epätasaisesti, ja hiukset kasvavat enemmän korvien ympärillä ja hännässä.
Angoran pitkän turkin lisäksi rodulla on myös erityisen kapeat ja terävät korvat. Perinteisesti valkoiset angorat ovat olleet paljon suosittuja kuin muut värit, mutta jotkut terveysongelmat ovat hieman heikentäneet niiden suosiota. Tutkijat havaitsivat, että jokainen turkkilainen angorakissa, jolla on valkoinen turkki ja siniset silmät, on yleensä kokonaan tai ainakin osittain kuuro. Tämä johtuu siitä, että kuulo -ongelmia aiheuttavat geenit ovat samat geenit, jotka antavat kissoille valkoisen värin. Valkoisilla kissoilla on yleensä myös siniset silmät, vaikka joillakin on kaksi eri silmien väriä, eivätkä ne normaalisti ole kuuroja molemmissa korvissa.
Angoran tärkeimmät käyttäytymishäiriöt ovat aktiivinen asenne ja taipumus pitää vedestä. Jotkut omistajat ehdottavat, että kissat eivät edes anna ihmisten pitää niitä pitkään aikaan, koska he kyllästyvät helposti kiintymykseen. Niiden tiedetään myös hyppäävän veteen omistajiensa uidessa, ja jotkut nauttivat siitä niin paljon, että he tekevät sen toistuvasti.
Historioitsijoiden mukaan turkkilaisen angorakissan historia ulottuu ainakin 13 -luvulle. Kissat oletetaan polveutuvan samasta afrikkalaisesta luonnonvaraisesta lajista, josta useimmat muut kotikissat ovat kotoisin, mutta jotkut uskovat, että kissat ovat itse asiassa polveutuneet turkkilaisesta villilajista, nimeltään pallaskissa, jolla on samanlainen turkki. Ihmiset ovat yrittäneet kesyttää pallas -kissoja ja huomanneet niiden olevan täysin toimimattomia lemmikkeinä. Tästä syystä monet ihmiset hylkäävät ne mahdollisena angoran lähteenä, mutta keskustelu jatkuu asiantuntijoiden kesken.
15 -luvulla angorat tuotiin useisiin Euroopan maihin, joissa niistä tuli lopulta varsin suosittuja. Ajan myötä niitä kasvatettiin laajalti persialaisen kissarodun kanssa, ja ajan myötä näistä kahdesta rodusta tuli yleensä erottamattomia. Itse asiassa eurooppalaiset alkoivat tilapäisesti ryhmitellä kaikki pitkäkarvaiset kissat yhdeksi roduksi, mikä heikensi rodun puhtautta entisestään. Kotimaassaan turkkilainen angorakissa pysyi suhteellisen muuttumattomana, ja lopulta näitä kissoja käytettiin jalostuspopulaation palauttamiseen.