Termi holismi ymmärretään parhaiten viittaamalla aristotelilaiseen käsitykseen, joka ilmaisee, että kokonaisuus on suurempi kuin osiensa summa. Varsinainen termi syntyi vasta 20 -luvun alussa, mutta käsite on paljon ennen sitä. Terveyden ja hyvinvoinnin alalla kokonaisvaltainen tai kokonaisvaltainen toiminta ei ole harvinaista. Mitä holismi tarkoittaa kussakin lääketieteellisen tai psykologisen hoidon yhteydessä, voi vaihdella, mutta yleisenä tavoitteena on tarkastella henkilöä syvästi monimutkaisena järjestelmänä ja ymmärtää, että yhden alueen hoito ei käsittele kokonaisuutta eikä välttämättä riitä.
Ehkä holismin vastakohta on usko, että ihmiset ovat vain osien kokoelma ja osien ymmärtäminen tarkoittaa kokonaisuuden ymmärtämistä. Kokonaisnäkemys esittää jotain muuta. Vaikka kaikki osat hajotettaisiin ja ymmärrettäisiin erikseen (reduktionismi), kokonaisuutta ei silti ymmärretä täysin. Kun kaikki osat toimivat yhdessä, tapahtuu enemmän. Kaikessa lääketieteellisessä tai psykologisessa kokonaisvaltaisessa hoidossa ihmiset on ymmärrettävä kokonaisuutena; yksittäiseen osaan sovellettu hoito jättää huomiotta suuren osan siitä, mitä henkilö koostuu.
Esimerkkejä holismista on helppo löytää psykologisista kouluista, kuten Gestalt -psykologiasta. Perls ja muut gestaltistit ehdottivat, että mieli on ymmärrettävä kehon käsitteenä. Monet Perlsin harjoituksista ehdottivat erityisesti käytettyjä kehon osia emotionaalisten tilojen ymmärtämiseksi. Lihasten puristaminen ja niiden vapauttaminen, kun ajatellaan tiettyjä emotionaalisia tiloja, voisi syventää emotionaalista ymmärrystä. On syytä huomata, että tällaiset harjoitukset eivät keskity pelkästään ajatteluun tai tunteiden kokemiseen, vaan keskittyvät mielen/kehon yhdistämiseen tunteiden psykosomaattisten elementtien kokeilemiseksi.
Muissa hoitomuodoissa käytetään kokonaisvaltaista lähestymistapaa. Emotionaalinen järkytys voidaan ymmärtää emotionaalisista, psykologisista ja sosiaalisista olosuhteista johtuvaksi. Menneisyyden katsominen voi olla osa holismia, koska ihminen ei ole vain nykyhetki, vaan menneisyyden ja nykyisyyden summa.
Fyysisessä lääketieteessä holismi syntyy monin tavoin. Lääkärit, kuten terapeutit, voivat korostaa mielen ja kehon yhteyttä. Jotkut eivät ehkä vain käsittele nykyistä sairautta, vaan pitävät sitä koko kehon oireena, johon liittyy emotionaalinen stressi, sosiaaliset tilanteet ja henkilökohtainen historia. Samoin jotkut lääkärit voivat paheksua, kun he hoitavat yhtä kehon osaa ottamatta huomioon muita. On paljon lääkäreitä, jotka omaksuvat ”hoitaa oireita tai osaa” -lähestymistavan, kun otetaan huomioon monien potilaiden hoidon aikarajoitukset.
Osteopatian lääkäreiden ja täydentävän lääketieteen asiantuntijoiden sanotaan usein käyttävän kokonaisvaltaista lähestymistapaa, ja tämä voi perustua osittain vaihtoehtoisiin lääkkeisiin, jotka ovat aina käyttäytyneet tällä tavalla. Kiinalainen lääketiede keskittyy koko kehon yhtenäisyyden luomiseen. Muilla vaihtoehtoisilla lääkkeillä pyritään samanlaisiin lähestymistapoihin, joissa mieli, keho ja henki katsotaan kaikkien tarpeellisiksi tai yhtenäisiksi, jotta todellinen paraneminen tapahtuisi.