EMG-biofeedback (elektromyografibiofeedback) on prosessi, jossa henkilön lihastoiminta tallennetaan elektronisten laitteiden avulla samalla, kun potilas voi nähdä tai kuulla tämän toiminnan. Yhdistämällä lääketieteelliset testaukset potilaan kognitiiviseen tietoisuuteen siitä, miten ja milloin hänen lihaksensa reagoivat erilaisiin ärsykkeisiin, lääkärit ja tutkijat toivovat, että potilaat voivat oppia hallitsemaan ja vahvistamaan lihaksia, jotka toimivat epänormaalisti sairauden tai vamman vuoksi. Prosessia käytetään yleisimmin sairauksien, kuten ahdistuneisuuden, selkäydinvammojen, multippeliskleroosin (MS) ja muiden sairauksien hoitoon, jotka estävät yksilön riittävän lihashallinnan.
Toimenpide käsittää elektronisten pintaanturien asettamisen potilaan lihasten päälle. Nämä anturit havaitsevat toimintaa luurankolihaksissa, jotka ovat lähimpänä luita. Nämä tiedot lähetetään sitten takaisin palautekoneeseen. Lääkärit kirjaavat sekä epänormaalisti toimivien että terveiden lihasten liikkeet vertaillakseen erilaista käyttäytymistä. Sähköanturit seuraavat myös molempien lihasryhmien sähköistä aktiivisuutta niiden ollessa levossa. Tuloksena oleva raportti tunnetaan elektromyogrammina.
Kun testi suoritetaan, potilas voi katsella tai kuunnella, kuinka lihakset toimivat tai eivät toimi. Heitä pyydetään yleensä kiinnittämään erityistä huomiota siihen, kuinka heidän lihaksensa reagoivat stressiin, ahdistukseen tai jännitykseen. Tämä voi auttaa potilasta oppimaan mukauttamaan käyttäytymistään välttääkseen epänormaalin lihaskäyttäytymisen. Useimmiten EMG-biofeedbackia tarjotaan yhdessä fysioterapian kanssa, jotta potilas voi paremmin hallita ja vahvistaa lihaksiaan.
Lihaksensisäinen EMG-testaus on toisenlainen testi, joka on jossain määrin samanlainen kuin EMG-biofeedback. Tässä nimenomaisessa testissä potilaaseen työnnetään ohuita neuloja lihasten sähköisen toiminnan seuraamiseksi. Lihaksensisäinen EMG-testi ei kuitenkaan sisällä pinnan EMG-biofeedbackin kognitiivista elementtiä. Eli potilaat eivät saa välitöntä palautetta siitä, kuinka heidän lihaksensa reagoivat stressiin.
EMG-biofeedbackia käytetään yleensä neurologisten, hermolihas- ja stressiin liittyvien ongelmien, kuten multippeliskleroosin, Parkinsonin taudin, selkäydinvammojen, ahdistuneisuuden ja kroonisten migreenien, perusteelliseen diagnosointiin ja hoitoon. Toimenpidettä käytetään myös biomekaniikkaa, motoriikkaa, hermo-lihasfysiologiaa, liikehäiriöitä ja fysioterapiaa tutkivissa tutkimuslaboratorioissa. Lihaksensisäinen EMG-testaus on kuitenkin yleensä hyödyllisempää näillä osastoilla kuin pinta-EMG-biofeedback.