Fysioterapia, lausuttu fizzy-at’-tree, on kuntouttavan lääketieteen muoto. Se toteutetaan paremman fyysisen terveyden ja parantumisen saavuttamiseksi ilman leikkausta erilaisten fysioterapioiden, lääkkeiden ja muiden ei-invasiivisten menetelmien avulla. Se on erikoisuus, joka tunnetaan myös nimellä “PM&R”, joka tarkoittaa fysiikkaa ja kuntoutusta. Fysioterapiaa on käytetty useita vuosikymmeniä, mutta se tunnustettiin lääketieteen erikoisalaksi vasta vuonna 1947.
Fysioterapiaa harjoitetaan potilaiden kanssa, jotka kärsivät sairauden, vamman tai synnynnäisen vian aiheuttamasta vammasta, johon kuuluvat muun muassa vakavat palovammat, selkäydinvamma, pään trauma, aivohalvaus, osteoporoosi, niveltulehdus, työ- ja urheiluvammat sekä sotahaavat. Fysioterapiassa käytetään lääkkeitä, ortooseja ja muita ei-invasiivisia vaihtoehtoja. Näitä vaihtoehtoja ovat fysioterapia, liikuntahoito, lämpö-, kylmä- tai vesiterapia, lihasten ja hermojen stimulaatio ja lukuisia muita vaihtoehtoja.
Tavoitteena on tarjota jokaiselle potilaalle korkein elämänlaatu vahvistamalla ja palauttamalla liikealue, fyysinen kyky ja omavaraisuus mahdollisuuksien mukaan ilman kirurgisia toimenpiteitä. Fysioterapiaan kuuluu usein tiimejä, jotka koostuvat eri alojen ihmisistä ja työskentelevät yhdessä, ja jokainen tarjoaa oman erikoistuntemuksensa potilaan parhaan lopputuloksen aikaansaamiseksi. Ryhmään voi kuulua fysioterapeutti, psykologi ja sosiaalityöntekijä. Fysioterapeutti työskentelee ilmeisesti fyysisten toimintojen kanssa, kun taas psykologi voi ehkä auttaa potilasta selvittämään vaikeita tunteita ja parantamaan itseluottamusta. Sosiaalityöntekijä voi auttaa potilasta saamaan apua lääketieteellisten laskujen, lääkkeiden, suojan ja kuljetusten järjestämisessä.
Fysioterapian harjoittamiseksi on suoritettava neljä vuotta opiskelua akkreditoidussa lääketieteellisessä koulussa, jonka jälkeen hänen on oltava harjoittelussa vähintään vuoden ajan ennen kuin hän suorittaa fysiologian asukasta sairaalassa vähintään kolme vuotta. Fysioterapeutit oppivat ja kehittävät edelleen parhaita tapoja parantaa vammaisten elämänlaatua ja fyysistä terveyttä. Tämä johtaa usein potilaan itsenäisyyden palauttamiseen tai ainakin antaa henkilölle enemmän valtaa hänen elämäänsä.