On yksinkertaista elämän tosiasia, että puhe on yksi ensimmäisistä asioista, joka havaittiin ihmisessä, ja yksi ensimmäisistä asioista, joita käytettiin heidän tuomitsemisessaan. Erityisesti lapsille puhehäiriö voi olla haitallista sosiaaliselle kehitykselle. Itse asiassa lasten puheterapia tulisi asettaa saataville mahdollisimman pian artikulaation parantamiseksi. Lapsi voi kuitenkin käyttää vain niin paljon aikaa puheterapian saamiseen koulussa tai muualla, jättäen kotiin vielä monta tuntia menetettyjä mahdollisuuksia. Tästä syystä yksi puheterapian resursseista, jotka luovat terapeutit ovat mahdollistaneet vanhemmille, sisältää puheterapiapelien käytön.
Ensinnäkin varoituksen sana vanhemmille puheterapiapelien käytöstä: Sinun tehtäväsi ei ole ”korjata” lapsesi puhevammaa näillä harjoituksilla. Jätä tämä tavoite lapsesi puheterapeutille, joka on erityisesti koulutettu käsittelemään tätä ongelmaa. Myös vanhempien kaikkein järkevin tarkoitus voi turhautua edistymisen puutteeseen, joten kärsivällisyyttä tarvitaan. Ymmärrä kuitenkin, että puheterapiapelit ovat juuri sitä – pelejä. Niiden on tarkoitus olla hauskoja samalla kun he harjoittavat erilaisia puhetta tuottavia lihaksia samanaikaisesti.
Ensimmäinen paikka etsiä puheterapiapelejä on lapsesi puheterapeutti. Useimmat terapeutit kannustavat aktiivisesti vanhempia harjoittelemaan puheharjoituksia lapsen kanssa kotona 15–30 minuuttia päivässä. Lisäksi terapeutti tietää todennäköisemmin tarkasti, mitä ääniä lapsellasi on vaikeuksia ja mitkä harjoitukset sopisivat parhaiten lapsesi tarpeisiin. Kun nämä tiedot on varustettu, on mahdollista luoda alkuperäisiä puheterapiapelejä jo kotona olevista tai helposti hankittavista esineistä.
Yksinkertainen – ja hauska – toiminta on luoda kortteja, joissa on kysymyksiä kysymyksessä Mikä minä olen? muodossa vastauksilla, jotka käyttävät samaa ääntä. Oletetaan esimerkiksi, että työskentelemme “ch” -äänen parissa. Kysymys: ”Olen karjapihaeläin, joka munii munia. Mikä minä olen?” saisi sanan “kana”. Visuaalisena apuna voidaan korttiin lisätä myös alleviivattuja välilyöntejä, jotka edustavat oikean vastauksen kirjainten määrää.
Joskus lapsi voi olla haluton sanomaan oikeaa vastausta, erityisesti sanoja, joita hänellä on todellisia vaikeuksia lausua oikein. Tässä tapauksessa vanhempi voi lähestyä puheterapiapelejä eri tavalla ilman, että lapsi tarvitsee lainkaan vastaussanaa. Tätä kutsutaan keskittynyttä stimulaatiota, tekniikkaa, jota käytetään auttamaan pieniä lapsia saamaan puhetta. Esimerkiksi kääntäessään kortin muistin klassisessa pelissä vanhempi saattaa löytää kanan ja sanoa: ”Minulla on kana”. Tämän jälkeen voisi seurata: “Mietin, missä toinen kana on kannessa?” ja “Syödään kanaa illalliseksi.”
Tärkein sääntö puheterapiapelejä pelattaessa: Älä korjaa lapsesi puhetta tai arvostele sen puuttumista. Sen sijaan kirjoita heidän vastauksensa ja kommenttinsa uudelleen muotoilemalla ne omiksi, jotta he voivat kuulla. Jos esimerkiksi lapsellasi on tapana käyttää vain vähimmäissanoja, joita tarvitaan jonkin asian välittämiseen, voit perustua lauseeseen “kissa, nukkuva” ja “Kyllä, kissa nukkuu”.