Fyysinen kuntoutus on terapeuttinen ohjelma, joka on suunniteltu auttamaan potilaita, jotka ovat kokeneet merkittäviä elämänmuutoksia sairauden, vamman tai kirurgisen toimenpiteen vuoksi. Lyhyesti sanottuna se on vaiheittainen prosessi kohti toipumista. Ohjelman ensisijaisena tavoitteena on itsenäisyyden palauttaminen, mutta siinä käsitellään myös fyysisiä rajoituksia ja muutoksia, joiden odotetaan vaikuttavan yksilön elämään tulevaisuudessa. On olemassa monia erityyppisiä fyysisen kuntoutuksen ohjelmia, mutta laajat alueet kuuluvat yleensä ortopedisiin, sydän- ja keuhko-, neurologisiin, pediatrisiin ja geriatrisiin. Lisäluokka on kokonaisvaltainen kuntoutus, joka liittyy ihoon vaikuttaviin tiloihin, kuten palovammoihin.
Saattaa olla houkuttelevaa pitää fyysistä kuntoutusterapiaa nykyaikaisena konseptina, mutta sen käytäntö on itse asiassa tuhansia vuosia vanha. Itse asiassa Hippokrates, joka tunnetaan myös nimellä “lääketieteen isä”, kannatti tämän tyyppistä hoitoa aikansa innovatiivisilla hoidoilla, mukaan lukien vesiterapia ja hieronta. Kuitenkin maailmanlaajuinen hyväksyntä ja virallinen koulutus tällä alalla tapahtui vasta 19 -luvun lopulla ja 20 -luvun alussa. Lopulta 1920 -luvun alussa tutkimus fysioterapian mahdollisista hyödyistä alkoi ja useita tärkeitä fyysisen kuntoutuksen organisaatioita syntyi. Tämä voi johtua osittain raporteista onnistuneesta kuntoutuksesta amerikkalaisilla lapsilla, jotka olivat kärsineet poliosta.
Vaikka fyysistä kuntoutusta suositellaan tyypillisesti niille, jotka ovat kärsineet amputaatioon johtaneesta vammasta tai muista liikkuvuutta heikentävistä olosuhteista, siitä voi olla hyötyä myös niille, jotka ovat kestäneet elämää muuttavan tapahtuman, joka aiheuttaa minimaalisia fyysisiä haasteita. Esimerkiksi syöpäpotilaat, jotka ovat saaneet kemoterapiaa tai leikkausta, voivat kärsiä vain vähäisestä fyysisestä toiminnastaan, mutta heillä on silti vaikeuksia sopeutua elämään hoidon jälkeen. Samoin palovammojen uhrit eivät välttämättä mene raajoistaan, vaan kohtaavat erityisiä fyysisiä haasteita yksinkertaisesti johtuvien hoitojen ja leikkausten määrän vuoksi.
Fyysinen kuntoutusprosessi sisältää terveydenhuollon tarjoajien ryhmän, joka yleensä alkaa potilaan ensisijaisesta lääkäristä. Sieltä arvioidaan yksilön tarpeita ja huolenaiheita, jotka liittyvät fyysiseen epämukavuuteen tai liikkumiseen, ja käsitellään sen mukaisesti. Tämä voi ulottua kivunhallintastrategioihin ja itsehoito-ohjelman kehittämiseen, jonka potilas voi suorittaa kotona. Fysioterapeutin palvelujen lisäksi toimintaterapeutista voi tulla myös osa räätälöityä kuntoutusohjelmaa.
Fyysinen kuntoutus tapahtuu useimmiten avohoidossa kliinisessä laitoksessa, kuten sairaalassa tai fysioterapiakeskuksessa. Monet fysioterapeutit eivät kuitenkaan liity mihinkään laitokseen, vaan haluavat toimia itsenäisesti jopa kotinsa toimistosta. Joissakin tapauksissa fysioterapeutin on ehkä annettava hoito potilaan kotona. Lisäksi jotkut potilaat aloittavat fyysisen kuntoutuksen heti leikkauksen jälkeen ennen kuin he poistuvat sairaalasta, mikä yleensä tapahtuu keinotekoisen raajan tai nivelen saamisen jälkeen.