Sopimukset ovat yleensä kahden nimitetyn osapuolen välisiä sopimuksia. Kolmannen osapuolen sopimus on oikeudellinen termi, joka viittaa osapuoleen, joka on lisätty sopimukseen kahden muun osapuolen välillä. Toisin kuin kaksi pääasiallista sopimuspuolta, kolmatta osapuolta ei ehkä ole mainittu asiakirjassa. Tämäntyyppinen sopimus voi olla monessa muodossa, ja sopimuksen erityispiirteet riippuvat sopimustilanteesta.
Kun kyse on sopimuksen toimeenpanovastaavan nimittämisestä, kolmannen osapuolen sopimus usein nimeää osapuolen, joka ottaa sopimuksen allekirjoittajan tehtävät tai velvollisuudet, jos allekirjoittaja ei pysty täyttämään ehtoja. Tämäntyyppinen kolmannen osapuolen sopimus ei ainoastaan salli sopimuksen täyttämistä koskevan velvollisuuden siirtämistä, vaan se antaa myös kolmannelle osapuolelle kaikki alkuperäiselle sopimuksen allekirjoittajalle myönnetyt oikeudet. Useimmissa tapauksissa siihen sisältyy myös lauseke, joka osoittaa olosuhteet, jotka aiheuttaisivat alkuperäisen allekirjoittajan velvollisuudet ja oikeudet siirtyä kolmannelle osapuolelle.
Joskus luodaan kolmannen osapuolen sopimus, joka osoittaa, että sopimuksen täytäntöönpanosta koituu hyötyä henkilölle, joka ei ole allekirjoittanut yhteyttä. Edut kolmansille osapuolille ovat yleensä odotettuja ja jäävät sopimusten ulkopuolelle, ellei yksi allekirjoittajista halua nimetä tiettyä etua tietylle kolmannelle osapuolelle. Voidakseen panna sopimuksen täytäntöön kolmannen osapuolen on pystyttävä osoittamaan, että sopimus on laadittu hänen edukseen. Muussa tapauksessa etu katsotaan satunnaiseksi ja sopimuksen voivat panna täytäntöön vain alkuperäiset allekirjoittajat.
Pankit ovat yleisiä kolmansia osapuolia, koska monet sopimukset sisältävät maksua ja pankit pitävät maksuvälineet, mukaan lukien pankki nimettömänä kolmannen osapuolen sopimuksena. Sopimuksen allekirjoittajan pankin nimi ja maksutapa jätetään yleensä sopimuksesta, koska pankeilla on velvollisuus maksaa, kun laitos saa asianmukaisesti vedetyn sekin ja henkilön tilillä on riittävästi varoja sen kattamiseen. Riittämättömät varat tai väärin nostetut sekit ovat allekirjoittajan vastuulla, eivät kuitenkaan kolmannen osapuolen pankin.
Kolmansien osapuolten sopimukset ovat tärkeä osa arvopaperilainsäädäntöä. Liiketoiminnassa termi ‘arvopaperit’ viittaa osakkeisiin, joukkovelkakirjoihin ja vastaaviin sijoitusmuotoihin. Turvallisuuslainsäädännön mukaan yleensä vain ulkopuoliset ulkopuoliset asiakkaat haastavat oikeuteen arvopapereita myöntävän yrityksen. Tämä johtuu siitä, että ihmiset, jotka ostavat ja pitävät arvopapereita, ovat itse asiassa kolmansia osapuolia edunsaajina osakkeiden liikkeeseenlaskuliiketoiminnan ja osakkeiden myyntiä helpottavan sijoituspankkiirin välisissä sopimuksissa.