Tuonnin vientitoiminta, joka tunnetaan myös nimellä kansainvälinen kauppa, on yksi tämän vuosikymmenen kuumimmista kaupallisista suuntauksista. Amerikkalaiset yritykset käyvät kauppaa yli 2.5 biljoonaa dollaria vuodessa tavaroilla, joista pienyritykset hallitsevat yli 95 prosenttia. Tuonnin vientiyrityksen omistajana voit työskennellä jakelijana keskittymällä sellaisten tavaroiden ja palvelujen vientiin ja maahantuontiin, joita ei voida hankkia kansallisella maaperällä (esim. Venäläinen kaviaari ja ranskalaiset hajuvedet) tai jotka ovat halvempia tuodessaan muista maista (esim. kiinalainen elektroniikka). Lisäksi voit avata vienninhallintayhtiön (EMC), jossa voit auttaa olemassa olevaa yritystä markkinoimaan tuotteitaan vieraassa maassa järjestämällä tavaroiden lähetyksen ja varastoinnin ilman varsinaista myyntiä. EMC -yritykset voivat erikoistua yhteen teollisuuteen tai tehdä yhteistyötä erilaisten tuonti- ja vientivalmistajien kanssa. On myös mahdollista toimia yrityksen välittäjänä, joka työskentelee palkkioina todellisesta myynnistä. Tämä on loistava valinta tuotteille, jotka myydään taatusti suuren kysynnän tai vakiintuneen tuotenimen vuoksi.
Vaikka pohjimmiltaan mikä tahansa maa voi tarjota mahdollisuuksia tuonti -vientikaupalle, Kanada, Meksiko, Japani ja Kiina ovat olleet kärkikaupan kärjessä kahden viime vuosikymmenen aikana. Muutaman viime vuoden aikana entisen Neuvostoliiton ja Etelä -Amerikan maista on tullut merkittäviä toimijoita, mutta näiden uusien markkinoiden kanssa käytävästä kaupasta on vielä paljon opittavaa.
Tuonti -vientitoiminnan avaaminen vaatii vähintään 5,000 dollarin alkuinvestoinnin, ei vain sen mukaan, minkä tyyppisiä tuotteita olet asettamassa markkinoille, vaan myös siitä, aiotko työskennellä kotoa tai vuokrata toimiston, palkata työntekijöitä jne. Verrattuna muihin yrityksiin tuonnin vientiyrityksillä on kuitenkin erittäin alhaiset käynnistyskustannukset. Vaikka suurin osa tuotteista voidaan viedä ilman lisenssejä, jotkin erikoistuotteet tai riskialttiit tuotteet, kuten ampuma-aseet tai lääkkeet, voivat vaatia erityisiä viranomaislupia. Jos näin on, kustannukset voivat nousta huomattavasti korkeammiksi.
Aloittamiseksi voi olla järkevää neuvotella paikallisen kauppahallituksen (tai kauppakamarin kanssa pienemmissä kaupungeissa) kanssa tai soittaa konsulaatteihin ja suurlähetystöihin selvittääkseen, onko niillä tuonnin vientiohjelmia. Monilla suurlähetystöillä on jopa erityinen osasto, joka edistää tavaroidensa vientiä muihin maihin, ja auttavat mielellään mahdollisia kauppiaita.