Liiketoiminnan etiikka ja laki ovat kaksi toisiinsa liittyvää termiä, jotka voivat olla olemassa toisistaan riippumatta, kun kyse on liiketoiminnasta, mutta jotka leikkaavat toisiaan tärkeissä asioissa. Syy tähän risteykseen johtuu siitä, että useimmiten eettiset näkökohdat ovat myös laillisesti täytäntöönpanokelpoisia. Näin ei kuitenkaan aina ole, koska jotkut liike -elämän eettiset näkökohdat muistuttavat enemmänkin kirjoittamatonta perusmoraaliin perustuvaa koodia, jonka oletetaan olevan yleismaailmallinen.
Yksi esimerkki tilanteesta, jossa liike -etiikka ja laki risteävät, on liiketoiminnan sopimusalue. Moraali tai etiikka määrää, että kun kaksi tai useampi osapuoli suostuu johonkin, heidän tulee noudattaa sopimusta, ellei ole olemassa jonkinlaista lieventävää seikkaa, joka tekee istunnosta kohtuuttoman vaikean tai jopa mahdottoman täyttää sopimuksen. Näin ei kuitenkaan aina ole, koska jotkut sopimuksen osapuolet löytävät usein tavan päästä eroon sopimuksen täytäntöönpanosta. Onneksi tämäntyyppinen teko ei ole vain eettisesti väärä, vaan se on myös sopimuslain rikkomus ja vahingon kärsinyt voi hakea korvausta toimivaltaisen tuomioistuimen tuomioistuimelta.
Liiketoiminnan etiikka ja laki risteävät myös väärän edustuksen alueella, jossa joku esittää väärin olennaisen tosiasian toiselle osapuolelle tarkoituksena saada henkilö osallistumaan johonkin arvokkaaseen. Esimerkki tästä on, kun automyyjä esittelee käytetyn auton asiakkaalle ikään kuin auto olisi aivan uusi, jolloin asiakas maksaa uuden auton hinnan käytetystä. On selvää, että tällainen toimenpide on sekä eettisesti tuomittava että oikeudellisesti kannattava. Tämä on vain yksi monista tapauksista, joissa liike -etiikalla ja lailla on yhtymäkohta.
Joissakin maissa on tiukat lait, joissa vahvistetaan vähimmäispalkka, jonka työnantajan on lain mukaan maksettava työntekijöilleen. Tämä ei kuitenkaan estä joitakin työnantajia etsimästä keinoja kiertää tätä lakia. Tällaisessa tapauksessa epäeettinen työnantaja saattaa palkata joitakin ihmisiä olosuhteidensa perusteella ja käyttää tätä keinona maksaa heille vähemmän kuin he ansaitsevat tarjoamastaan palvelusta. Esimerkkinä voidaan mainita maanviljelijä, joka palkkaa joitain laittomia maahanmuuttajia työskentelemään tilalla ja päättää käyttää laitonta asemaansa keinona maksaa heille paljon vähemmän kuin minimipalkka. Näin toimiessaan työnantaja olisi toiminut sekä laittomasti että epäeettisesti ensin palkkaamalla työntekijöitä ja sitten myös alipalkkoja.