Tuotantotehokkuus on termi, jota käytetään kuvaamaan tilaa tai tasoa, jolla yritys tuottaa eniten yksiköitä ja käyttää mahdollisimman vähän resursseja. Ajatuksena on saavuttaa tasapaino käytön ja tuotannon välillä heikentämättä valmistettavien tuotteiden laatua. Kun kyse on taloudesta yleensä, tuotantotehokkuus keskittyy siihen, käyttääkö kyseinen talous parhaiten käytettävissä olevia resursseja vai ei, vai tekisikö joidenkin muutosten avulla enemmän hyötyä näiden resurssien kulutuksesta.
Liiketoimintaympäristössä tuotannon tehokkuuden arviointi sisältää tyypillisesti tuotantoprosessin jokaisen vaiheen arvioinnin. Arviointi alkaa raaka -aineiden hankinnalla ja jatkuu näiden materiaalien kulutuksella, kun uusia tuotteita kootaan ja valmistetaan. Tämä edellyttää korkealaatuisimpien materiaalien hankkimista parhaalla mahdollisella hinnalla ja tuotannon aikana syntyvän jätteen määrän pitämistä mahdollisimman pienenä. Tämä puolestaan helpottaa tuotantoprosessiin liittyvien pitkän aikavälin keskimääräisten kokonaiskustannusten hallintaa ja pitää tuotantotehokkuuden tehokkuus mahdollisimman korkeana.
Todellinen tuotantotehokkuus saavutetaan, kun prosessi ei voi enää tuottaa lisäyksiköitä tuottamatta jonkinlaista tappiota jossakin muussa liiketoiminnan osa -alueella. Jos yritys esimerkiksi valmistaa yo-yoja ja bumerangeja, yo-yojen tuotantoajan pidentäminen voi tarkoittaa bumerangien tuotannon rajoittamista. Vaikka tämä voi auttaa tuottamaan enemmän yo-yoja ja tuottamaan enemmän tuottoa kyseisestä toiminnasta, vähemmän bumerangien tuottaminen heikentää tehokkuutta, joka yrityksen on otettava talteen. Jos oletetaan, että molemmat tuotteet menestyvät yhtä hyvin, lopputulos on, että resurssien siirtäminen ei lisää yrityksen tuloja ollenkaan ja sillä voi olla jopa pieni negatiivinen vaikutus.
Sama yleinen käsite löytyy eri tavaroiden ja palvelujen tuotannon tasapainottamisesta tietyssä taloudessa. Jos laajentuminen yhdellä alueella johtaa tarpeeseen uhrata sellaisten tavaroiden tuotanto, joita pidetään yhtä tärkeinä talouden hyvinvoinnin kannalta, tuotannon tehokkuus vähenee. Jos tämä toiminta jatkuu ja tasapaino tuotannon ja resurssien kulutuksen välillä heikentyy entisestään, koko talous voi kärsiä. Kun suuntaus on alkanut, saattaa kestää jonkin aikaa tasapainottaa ja palauttaa taloudellinen tasapaino, joka on todellisen tuotannon tehokkuuden keskeinen ominaisuus.