Markup -hinnoittelu viittaa myytävän tuotteen valmistus- ja markkinointikustannusten sekä kyseisestä tuotteesta veloitettavan vähittäishinnan väliseen eroon. Tyypillisesti korotus ilmoitetaan kiinteänä prosenttiosuutena ja se määritetään soveltamalla tätä prosenttiosuutta kohteen todellisiin kustannuksiin. Merkintöihin on monia syitä, joista yksi tärkeimmistä on halu saada tasapuolinen voitto jokaisesta myydystä tuotteesta.
Markkinahinnoittelua määritettäessä on tärkeää tietää tarkasti, kuinka paljon kuluttajan myyntiin valmistettavan tuotteen kunkin yksikön valmistaminen maksaa. Tämän luvun määrittämiseksi on otettava huomioon raaka -aineiden kustannukset, itse tuotantoprosessi, hallinto- ja toimistotuet, pakkaus- ja toimituskulut. Nämä kokonaiskustannukset toimivat vertailukohtana siitä, kuinka paljon rahaa yrityksen on ansaittava jokaisesta tuotteesta, jotta se voittaisi.
Kohteen kokonaiskustannusten tunnistamisen jälkeen seuraava askel hinnoittelun laskemisessa on saada käsitys hinnoittelualan standardista. Usein tämä standardi määräytyy sellaisten tekijöiden perusteella kuin kohteiden kysyntä, samankaltaisia tuotteita jo tuottavien yritysten määrä ja mahdollisuus kerätä markkinaosuus. Esimerkiksi, jos alan vakiomarginaali on 20% korkeampi kuin kustannukset, yritys todennäköisesti pitää tätä lukua lähtökohtana vähittäishinnan määrittämiselle.
Sekä vähittäismyyntihinnan että todellisen hinnoittelun saamiseksi kyseinen toimialaprosentti muunnetaan desimaaliksi ja vähennetään tämä luku yhdestä. Esimerkiksi, jos alan vakiomarginaali on 1%, tämä muunnetaan 20: ksi ja vähennetään yhdestä vastaukseen 0.20. Jakamalla kohteen todelliset kustannukset 0.80: lla voidaan määrittää, mikä vähittäishinta tulisi asettaa. Samalla paljastuu ero vähittäismyyntihinnan ja todellisten kustannusten välillä, ilmaistuna valuuttana eikä prosentteina.
On mahdollista, että tuloksena oleva vähittäishinta on alempi kuin kilpailijoiden käyttämä hinta, jos yritys pystyy tuottamaan tuotteen halvemmalla rahalla. Tällöin yritys voi halutessaan säilyttää alan standardeihin perustuvan hinnoittelun hinnoittelun tai pyrkiä ansaitsemaan hieman suuremman voiton säätämällä hinnoittelua muutamalla prosenttiyksiköllä. Käyttämällä perushinnoittelun peruskaavaa yritys voi asettaa vähittäishinnan tasolle, joka houkuttelee kuluttajia samalla, kun se antaa yritykselle mahdollisuuden ansaita kunnollista voittoa jokaisesta myydystä yksiköstä.