Kuluttajavallankumous kuvaa länsimaisen historian ajanjaksoa, jolloin valmistus- ja kuljetusprosessien kehitys johti monenlaisten tuotteiden saatavuuden ja myynnin kasvuun. Tämä ajanjakso kesti juuri Euroopan renessanssin jälkeen teollisen vallankumouksen alkuvuosiin. Nykyaikaisen kuluttamisen peruskäsitteet alkoivat näinä vuosina. Nämä käsitteet värjäsivät elämän kaikkia osa -alueita vuosisatojen ajan, ja niillä oli valtava vaikutus historiallisiin ja kulttuurisiin tapahtumiin.
Tämän ajanjakson historiassa synnytti perustavanlaatuisin taloudellinen käsite: tarjonta ja kysyntä. Ennen vallankumousta raaka -aineiden hankinta- ja valmistusprosessit pitivät kaikkien tavaroiden tarjonnan paitsi alkeellisimmatkin kysynnän mukana. Tämän seurauksena monilla potentiaalisilla kuluttajilla ei ollut tarpeeksi rahaa ostaakseen haluamiaan asioita. Pohjimmiltaan itse tuote, joka halusi, nosti kysyntää ja hintaa, joten se oli ulottumattomissa.
Tekniikan kehittyessä tiettyjen tuotteiden tarjonta alkoi ylittää kysynnän. Tämä johti siihen, että näiden tavaroiden hinnat laskivat pienituloisimpien ihmisten piiriin. Kun nämä ihmiset alkoivat käyttää taloudellista valtaansa ensimmäistä kertaa, rahavirtojen kasvu kannusti uusien teknologioiden kehittämiseen. Tämä lisäsi tavaroiden saatavuutta, mikä lisäsi rahavirtoja entisestään, joten kunnes sykli huipentui kuluttajien vallankumoukseen.
Monet kuluttajien vallankumouksen kannalta tärkeimmistä tavaroista olivat kulutustarvikkeita. Amerikan tutkiminen ja lisääntynyt kauppa itämaiden kanssa loivat mausteiden, tupakan ja kahvin ylijäämän. Koska nämä tuotteet kulutetaan käytössä, kysyntä ei koskaan laskenut, vaikka tarjonta aiheutti hintavaihteluita. Muut tavarat, kuten kangas, lisäsivät kulutusta myös kulutustarvikkeisiin.
Kuluttajien vallankumouksella oli kaksi pääasiallista vaikutusta yhteiskuntaan. Kulttuuritasolla se alkoi vähentää sosiaalisten luokkien välistä erottelua. Kun useammilla ihmisillä oli käytettävissään tavaroita, ero, joka kerran merkitsi “omistaa” ja “ei-ole”, alkoi pienentyä. Tätä näkökulmaa kasvattivat kahvin juomisen tai tupakoinnin sosiaaliset näkökohdat; ihmiset eri sosiaalikerroksista olisivat usein samassa paikassa ja suorittavat samaa toimintaa.
Poliittisella tasolla kuluttajien vallankumous aiheutti äärimmäistä sekasortoa. Kun sosiaalisten ryhmien väliset erot vähenivät, tavalliset ihmiset tulivat yhä tyytymättömämmäksi asemaansa hallituksessa. Kaikkivoimaisista kuninkaista ja eliitti-aatelistosta tuli vähemmän ideaali, kun tavalliset ihmiset eivät nähneet juurikaan eroa “parempiensa” ja itsensä välillä. Tämän kitkan tulos levisi usein poliittisiin vallankumouksiin, jotka merkitsivät 18- ja 19 -lukuja.