Voittoa tavoittelematon sektori ei ole tarkasti määritelty. Yksi syy tähän on se, että tähän luokkaan kuuluvat organisaatiot ovat hyvin erilaisia, mukaan lukien yritykset, kuten sairaalat, yksityiset säätiöt ja hyväntekeväisyysjärjestöt. Toinen syy on se, että tämän alan jäsenille esitetyt säännöt voivat vaihdella sen mukaan, missä maassa he ovat rekisteröityneet. Vaikka niillä on taipumus toimia kuten muutkin yritykset, suurin ero voittoa tavoittelemattoman sektorin ja kaupallisen sektorin jäsenten välillä on se, että voittoa tavoittelemattomien järjestöjen ei ole tarkoitus toimia itsensä hyväksi. Sen sijaan tämän alan jäsenillä on yleensä olemassa erityinen sosiaalinen tarkoitus.
Monissa paikoissa voittoa tavoittelemattoman sektorin jäseniä kutsutaan kansalaisjärjestöiksi (NGO). Tämä nimi paljastaa alan tärkeän ominaisuuden. Jäsenten pitäisi olla vapaita hallituksen valvonnasta ja vaikutusvallasta. Tämä ei tarkoita sitä, etteivät he olisi minkään lainsäädännön alaisia. Se tarkoittaa, että heidän politiikkansa ja toimintansa eivät saisi perustua hallituksen elinten asettamiin paineisiin tai esityslistoihin.
Monet ihmiset uskovat virheellisesti, että voittoa tavoittelemattomat järjestöt ja hyväntekeväisyysjärjestöt ovat samat. Hyväntekeväisyysjärjestöt ovat kuitenkin vain yksi organisaatiotyyppi, joka kuuluu tämän kattavan termin piiriin. Suuri osa kaikkialla maailmassa tehtävästä vapaaehtoistyöstä tehdään epäilemättä voittoa tavoittelemattoman sektorin jäsenten toimesta, mutta sitä ei vaadita kaikilta alan organisaatioilta. Joissakin talouksissa voittoa tavoittelematon sektori luo suuren osan työpaikoista.
Tätä talouden osaa kutsutaan yleisesti myös sosiaalisektoriksi. Tämä korostaa näiden järjestöjen toista tärkeää aihetta. Kukin niistä on yleensä olemassa jonkinlaisen sosiaalietuuden tarjoamiseksi. Heillä on yleensä määrätyt tehtävät, kuten terveydenhuollon tarjoaminen köyhille, naisten kouluttaminen tai uskonnollisten sanomien levittäminen.
Toinen yleinen väärinkäsitys ryhmän jäsenistä on, että he eivät voi ansaita rahaa. Joidenkin voittoa tavoittelemattomien järjestöjen tärkein tulonlähde on lahjoitukset. Tämän alan jäsenet voivat käyttää muita strategioita tulojen saamiseksi. Yksi niistä on veloittaa palveluista.
Voittoa tavoittelemattoman sektorin jäsenille annetaan usein erityisiä etuoikeuksia. Näitä voivat olla verohelpotukset, erityiset tuonti- ja vientietuudet sekä hyväntekeväisyysjärjestöksi nimeäminen, joka voi tehdä lahjoittajien resursseista vähennyskelpoisia. Monet voittoa tavoittelemattomat organisaatiot ovat monikansallisia. Tässä tapauksessa, vaikka heidän asemansa voi pysyä samana, niihin sovelletaan usein erilaisia sääntöjä eri maissa, joissa ne toimivat.