Pienyritysten apuohjelmat ovat ohjelmia, jotka auttavat pienyrityksiä kilpailemaan osallistumisesta eri julkisiin hankkeisiin ja virastoihin liittyvien työsopimusten tarjouskilpailuun. Ohjelman ajatuksena on tarjota pienemmille yrityksille mahdollisuus kilpailla suurempien yritysten kanssa sopimuksista edellyttäen, että ne täyttävät sopimusehtojen edellyttämät vaatimukset. Pienyritysten kesannointi on itse asiassa ohjelma, joka asettaa tai varaa valikoiman ostoksia pienyritysten tarjouksia varten.
Vaikka monilla kansallisilla hallituksilla on ohjelmia, jotka auttavat tarjoamaan pienemmille yrityksille mahdollisuuden tehdä tarjouksia ja turvata julkisia sopimuksia, Yhdysvallat on yksi niistä maista, jotka tarjoavat tähän tarkoitukseen strukturoidun ohjelman. Tämä mekanismi, joka tunnetaan nimellä Small Business Set-Aside Program (SBSA), mahdollistaa sen, että hallituksen ostotoiminnoissa tarkoituksellisesti voidaan harkita liiketoiminnan harjoittamista pienten yritysten kanssa tiettyjen tavaroiden tai palvelujen osalta. Toisinaan tiettyyn virastoon liittyvä hankintahenkilöstö voi aloittaa prosessin ja rakentaa liiketoimintasuunnitelman, joka mahdollistaa pienyritysten tarjousten tekemisen. Muina aikoina myös Small Business Administration tai (SBA) voivat olla mukana prosessissa.
Useimmissa pienten yritysten kesannointiohjelmissa mukana olevien tavaroiden tai palvelujen luonne sekä sopimusten budjetit vaikuttavat usein siihen, mitkä uudet julkiset sopimukset on varattu tai avattu pienyrityksille. Toinen tekijä on ennakoida pienten yritysten osallistumista sopimuksen tarjouskilpailuun. Jos ei ole viitteitä siitä, että vähintään kaksi pientä yritystä todennäköisesti astuisi eteenpäin osallistuakseen tarjouskilpailuun, hankkeessa ei ehkä ole varauksia pienyritysten kesannointiin.
Pienyritysten kesannoinnin rakenne voi olla täydellinen tai osittainen. Osittaisia kesannointia käytetään, kun on näyttöä siitä, että täydellinen kesannointi ei jostain syystä ole kustannustehokasta tai toteutettavissa, ja hankkeen tarpeet voidaan kohtuudella jakaa osiin tai osiin ja täyttää useampi kuin yksi tarjoaja. Esimerkiksi valtion virasto voi valita osittaisen kesannointijärjestelyn ja valita lopulta yhden toimittajan, joka tarjoaa kaukopalveluja, toisen myyjän ääni- ja verkkoneuvottelupalveluille ja kolmannen Internet-yhteyden myyjän. Tätä lähestymistapaa käytetään joskus, kun tutkimukset osoittavat, että useiden toimittajien käyttäminen palvelujen niputtamisen sijaan on itse asiassa tehokkaampaa ja kustannustehokkaampaa.