Talouskasvu on synonyymi yleisemmälle talouskasvulle. Maan talouden katsotaan olevan talouskasvussa, kun bruttokansantuote (BKT) kasvaa tietyn ajanjakson aikana. Laajentuminen tapahtuu myös silloin, kun BKT asukasta kohden kasvaa tietyn ajanjakson aikana. BKT henkeä kohden on yksinkertaisesti koko BKT: n määrä jaettuna kokonaisväestöllä.
BKT on maan tavaroiden ja palvelujen tuotanto tietyn ajan kuluessa. Sitä voidaan pitää markkina -arvona tai hinnana, josta tavaroiden ja palvelujen kokonaisuus voitaisiin myydä. BKT koostuu neljästä eri osasta: kulutus, investoinnit, julkiset ostot ja nettovienti.
Kulutus tarkoittaa määrää, joka kulutetaan tavaroihin ja palveluihin taloudessa. Se on suurin osa BKT: tä, ja talousanalyytikot kutsuvat sitä joskus kulutukseksi. Kulutusmenojen kasvu on usein osoitus mahdollisesta talouskasvusta.
BKT: n investointikomponentti koostuu valtion käyttöomaisuudesta ja varaston lisäyksistä. Esimerkki varaston lisäyksestä voi olla äskettäin ostettujen sotilaskoneiden laivasto. Hallituksen käyttöomaisuus voi sisältää rakennuksia, joita käytetään poliittisten henkilöiden asumiseen.
Julkiset hankinnat ovat menojen määrä vähennettynä siirtomaksuilla. Siirtomaksut koostuvat työttömyyskorvauksista tai tuetuista asumistukeista. Julkisia hankintoja lisätään usein keinona edistää talouskasvua, jos kulutukset hidastuvat.
Nettovientiä voidaan ajatella maan vientinä vähennettynä tuonnilla. Maan tuottamien ja myymien tavaroiden ja palvelujen rahallinen arvo vähennetään sen ostamien tavaroiden ja palvelujen määrästä. Tuonti vähennetään, jotta se heijastaisi BKT: n todellista määritelmää, joka on maan tuotannon rahallinen arvo.
Kun BKT kasvaa, maan yleinen elintaso myös nousee. Elintason nousu ei ole vain indikaattori talouskasvusta, vaan tavoite sinänsä. Makrotaloudellisen toiminnan kannalta useimmat hallitukset haluavat suuresti talouskasvua. Talouskasvu antaa hallitukselle enemmän joustavuutta vastatakseen yhteiskuntansa tarpeisiin.
Kasvu tapahtuu joko luonnollisesti tai valtion stimulaation kautta. Jos maan kansalaisilla on riittävät taloudelliset resurssit ja he pitävät omaa taloudellista asemaansa vakaana, he käyttävät todennäköisemmin enemmän. Joskus tätä kutsutaan kuluttajien luottamukseksi, väestön osto- ja kulutusmallit määräytyvät usein heidän keskitulojensa ja käsitystensä välittömästä taloudellisesta tulevaisuudesta. Jos monet pelkäävät työpaikkojen menettämisen riskiä, kokonaiskulut voivat pienentyä. Toisaalta, kun monet odottavat palkankorotuksia tai tuottavampia työmahdollisuuksia, kokonaiskulut voivat kasvaa.