Julkinen talousarvio on asiakirja, joka kirjaa ja ennakoi kaikki julkiset tulot ja menot seuraavalle tilikaudelle. Valtion talousarviossa luetellaan kaikki tulevan vuoden tulonlähteet. Sen jälkeen siinä luetellaan kaikki ennakoidut menot tulevan vuoden tuloennusteiden perusteella ja tarkastellaan yksityiskohtaisesti sitä, miten varat jaetaan kullekin budjettikohdalle. Julkisen talousarvion hyväksymisprosessi vaihtelee hallituksen yksiköiden välillä. Lähes kaikki nykyiset hallitukset, niiden koosta tai rakenteesta riippumatta, toimivat jonkinlaisessa budjettimenettelyssä.
Yhdysvalloissa perustuslain mukaan liittovaltion budjetin on esitettävä edustajainhuone. Sitä johtaa budjettivaliokunta. Kaikilla 435 edustajalla on sananvalta lisätä tai vähentää budjettikohtia, mutta suurinta osaa liittovaltion talousarviosta johtaa parlamentin puhemies, parlamentin enemmistöjohtaja ja budjettivaliokunnan puheenjohtaja. Kun talousarvio on luotu, se on tarkastettava valiokunnassa. Sitten se on hyväksyttävä parlamentissa. Senaatin senaatin on hyväksyttävä talousarvio ja sovittava mahdolliset erimielisyydet parlamentin kanssa järjestetyssä konferenssissa. Kun kongressin molemmat talot ovat ohittaneet sen, se johtaa presidentin pöydälle allekirjoitusta tai veto -oikeutta varten.
Kansalliset hallitukset eivät ole ainoita, jotka käyttävät budjettimenettelyä tulojen ja menojen ennakoimiseen. Alue- ja paikallishallinnot ympäri maailmaa käyttävät myös jonkinlaista budjettia. Maissa, joissa on parlamentaarinen järjestelmä, vallassa oleva puolue laatii yleensä budjetin. Parlamentin on äänestettävä ja ratifioitava se. Maat, joissa on itsevaltaisia hallituksia, eivät yleensä vaadi virallista äänestystä talousarviosta, mutta ne toimivat edelleen sellaisen kanssa.
Vaikka julkinen talousarvio on asiakirja, jossa ennakoidut tulot jaetaan julkisiin menohankkeisiin ja muihin menoihin, hätätilanteita voi syntyä tilikauden aikana. Sota, katastrofit, lainsäädännön luomat uudet aloitteet – kaikki nämä voivat vaatia muutoksia olemassa olevaan talousarvioon tai lisärahoituspäätöksiä julkisten varojen turvaamiseksi.
Jotkut väittävät, että valtion budjetin ei pitäisi toimia eri tavalla kuin kotitalouden budjetti. Tämän analogian ongelma on kuitenkin se, että hallitukset voivat toimia budjettivajeella, kun taas kotitalous ei yleensä pysty. Julkinen talousarvio voi ja usein edellyttääkin, että hallitus käyttää enemmän rahaa kuin se ottaa.