Harrod-Domar-malli on makrotalouden teoria, jota käytetään mittaamaan koko maan talouskasvua. Tässä mallissa talouden kasvu lasketaan pääomatuotannon ja yksilöllisen säästöasteen tekijänä. Taloustieteilijät luottavat Harrod-Domar-teoriaan yhtenä keinona arvioida pitkän aikavälin talouskasvua. Yhdessä muiden mallien ja teorioiden kanssa tämä laskelma voi antaa arvokasta tietoa talouden tilasta ja voi auttaa poliitikkoja kehittämään uusia politiikkoja kasvun edistämiseksi.
Tämä teoria juontaa juurensa 1930 -luvulle, jolloin brittiläinen ekonomisti Sir Roy Harrod laajensi aiempia talousteorioita tämän mallin kehittämiseksi. Harrod luotti voimakkaasti John Maynard Keynesin työhön, jota pidetään usein taloustieteen isänä. Harrod oli sekä Keynesin läheinen ystävä että hänen elämäkerransa, mutta myös tuottelias taloustieteilijä. Samoihin aikoihin venäläinen Evsey Domar keksi samanlaisen talouskasvumallin yksin. Molemmat yhdistivät voimansa kehittääkseen edelleen sitä, mitä nykyään kutsutaan Harrod-Domar-malliksi.
Harrod-Dumar-mallissa kansantulon kasvuvauhti on yhtä suuri kuin S jaettuna C: llä. Pääomatuotanto mittaa suurelta osin sitä, kuinka tuottavasti yritykset hyödyntävät pääomalaitteita. Kun kaikki on sama, Harrod-Domar-malli olettaa, että talouskasvu kasvaa aina suhteessa kansalliseen säästöasteeseen. Kun säästöasteet laskevat, kansantalous kasvaa hitaammin tai jopa kutistuu ajan myötä.
Tämä teoria perustuu olettamukseen, että pääomasijoitusten rahoitukseen tulee rahaa, joka on säästetty eikä käytetty. Laittamalla enemmän rahaa säästötileille ja muihin välineisiin kansalaiset asettavat enemmän rahaa sijoittajien saataville. Tällä lainalla yritykset laajentavat toimintaansa, ostavat uusia laitteita tai investoivat uuteen, tuottavampaan tekniikkaan.
Harrod ja Domar olettivat, että tuotanto oli kiinteää ja että nykyiset pääomalaitteet voisivat tuottaa saman määrän kuin tulevat pääomalaitteet. Myöhemmin taloustieteilijät jalostivat teoriansa eksogeeniseksi kasvumalliksi. Tämä malli eroaa Harrod-Domar-mallista siinä mielessä, että se ymmärtää, että jokaisen uuden sukupolven laitteiden tulisi hyötyä teknologisen kehityksen aiheuttamasta tuottavuuden kasvusta.
Sekä Harrod-Domar-mallin että ulkoisen kasvun teorian perusteella tehokkain tapa kasvattaa taloutta on nostaa säästöasteita. Teoriassa tämä tarkoittaa sitä, että poliitikkojen tulisi säästöjä kannustavan politiikan avulla varmistaa talouskasvu. Käytännössä jotkut väittävät, että säästöt ovat suurelta osin riippuvaisia tulotasosta ja tulonjaosta. Tämä tarkoittaa, että säästöasteita on erittäin vaikea nostaa ilman suuria taloudellisia muutoksia tulojen lisäämiseksi tai jakamiseksi uudelleen.