Vaihtoehtoiskustannus, joka tunnetaan myös vaihtoehtoiskustannuksena, on arvo, joka liittyy seuraavaksi parhaaseen toimintavalintaan, jonka yritys voi päättää tehdä. Vaikka yritys ei tunnusta sitä ihanteelliseksi suunnitelmaksi, tämä toissijainen kustannusvaihtoehto tarjoaa yritykselle lähinnä varalle suunnitelman, jos alun perin toteutetut toimet eivät tuota toivottuja tuloksia. Koska yritys on jo tunnistanut toissijaiseen mahdollisuuteen liittyvät kustannukset, on paljon helpompaa toteuttaa lähestymistapa silloin, kun se on tarpeen.
On tärkeää huomata, että vaihtoehtoiset kustannukset eivät ole vain rahaa. Kuvio edustaa myös monia muita arvomuotoja. Esimerkiksi toiminnasta saadun nautinnon aste on keskeinen tekijä tämän tyyppisten kustannusten määrittämisessä. Toinen tekijä on tuloksena olevan toiminnan hyödyllisyys hyödyllisyyden kannalta. Kaikki toiminnasta saatavat edut edustavat osaa vaihtoehtoisista kustannuksista.
Paras tapa ymmärtää, miten vaihtoehtoiset kustannustoiminnot ovat, on harkita yksilöä, jolla on merkittävä määrä rahaa sijoitettavakseen. Tutkittuaan kaikki käytettävissä olevat vaihtoehdot ja ottaen huomioon sijoittajan yleinen mukavuustaso, päätetään, että kaksi parasta vaihtoehtoa olisi joko sijoittaa varat joukkovelkakirjalainaan tai sijoittaa rahat talletustodistukseen paikallinen pankki. Jos henkilö valitsee CD -levyn, korko, joka olisi ansaittu joukkolainojen liikkeeseenlaskusta, edustaa vaihtoehtoisia kustannuksia tai hyötyä, joka menetettiin toisen vaihtoehdon valinnan vuoksi. Samalla tavalla, jos henkilö päättää osallistua joukkovelkakirjalainan liikkeeseenlaskuun, hän luopuu korosta, joka olisi ansaittu CD: ltä, mikä edustaa kyseisen päätöksen vaihtoehtoisia kustannuksia.
Vaihtoehtoiset tai vaihtoehtoiset kustannukset eivät johda ihmisten arvaamaan päätöksiään. Pikemminkin konsepti auttaa heitä määrittämään, mitä heidän on luovuttava voidakseen valita parhaan mahdollisen valinnan. Samaan aikaan vaihtoehtoisten kustannusten laskeminen auttaa määrittämään jokaisen käytettävissä olevan vaihtoehdon ja mahdollistamaan toimivan varmuuskopiointisuunnitelman, jos ensimmäinen vaihtoehto ei tuota toivottua hyötyä. Jos esimerkiksi sijoittaja, joka päätti sijoittaa joukkovelkakirjalainaan, päättää, että kauppa ei tuota odotettuja etuja, on aina mahdollisuus hankkia talletustodistus, kun joukkovelkakirjalaina on erääntynyt.