Kuluttajan ylijäämä on määrä, jota on vaikea mitata, ja sitä edustaa ero siitä, mitä henkilö olisi valmis maksamaan tuotteesta, ja todellisen maksetun hinnan välillä. Tyypillisesti mikrotaloustutkimuksessa kuluttajien ylijäämä esitetään tarjonta ja kysyntä -kaaviossa kolmion muotoisena alueena kysyntäkäyrän alla ja markkinahinnan yläpuolella. Se liittyy jonkin verran tuottajan ylijäämään, joka on pohjimmiltaan toinen termi voitolle, jonka tuottaja saa tuotteen myynnistä.
Toisin kuin tuottajaylijäämä, joka on mitattavissa todellisessa valuutassa, kuluttajien ylijäämä on aineeton arvo. Yksinkertainen tapa ajatella kuluttajien ylijäämää on kuvitella monenlaisia kokemuksia, joita meillä kaikilla on ollut kuluttajina, kun jokin maksaa vähemmän kuin päätimme, oli suurin summa, jonka olimme valmiita maksamaan. Ajattele esimerkiksi hedelmäosastolla olevaa kuluttajaa, joka haluaa ostaa omenan. Osastolla ei ole ilmoitettua hintaa, mutta henkilö ajattelee itsekseen, että hän ei maksa yli 0.50 dollaria Yhdysvaltain dollareista (USD) omenasta. Kun myyjä kertoo hänelle, että omena maksaa 0.35 dollaria, mies ostaa omenan ja hänen kuluttajaylijäämänsä on 0.15 dollarin ero.
Itse asiassa jotain tällaista tapahtuu joka kerta, kun ostetaan. Kun kuluttaja ostaa jotain, se tarkoittaa, että tuote oli hänelle arvokkaampi kuin sen ostamisesta maksettu raha. Jos näin ei olisi, myyntiä ei tapahtuisi.
Yllä oleva esimerkki yksinkertaistaa kuluttajien ylijäämän luonnetta verrattuna siihen, miten se vaikuttaa meihin todellisessa maailmassa. Kussakin tilanteessa kuluttajien ylijäämää on lähes mahdotonta mitata tarkasti kahdesta syystä. Ensimmäinen syy on se, että on vaikea saada joku paljastamaan enimmäishinta, jonka hän olisi valmis maksamaan jostakin. Kuluttaja ei ehkä ole edes ajatellut sitä paljon etukäteen, mikä tapahtuu useimmille meistä ruokaostoksilla; ostamme tuotteita hinnasta riippumatta, kunhan se tuntuu kohtuulliselta.
Tästä seuraa toinen syy, nimittäin se, että useimmat ihmiset eivät ole varmoja tuotteen enimmäishinnasta, koska mieltymyksemme voivat muuttua usein. Käytännön esimerkkinä voidaan mainita, että jäätelökartio voi olla ”arvokkaampi” helleaallon aikana kuin viikko myöhemmin, kun sää viilenee. Vaikka sitä on vaikea mitata, kuluttajien ylijäämä on edelleen erittäin tärkeä taloustieteen käsite, koska se mittaa voittoa, jonka ostaja saa ostoksesta.