Makrotaloudellinen analyysi viittaa prosessiin, jossa käytetään makrotaloudellisia tekijöitä ja periaatteita talouden analysoinnissa. Makrotaloudellisia tekijöitä ovat esimerkiksi työttömyys, inflaatio, hallituksen politiikka, bruttokansantuote (BKT) ja korot. Tällaiset tekijät mahdollistavat taloustieteilijöiden ja rahoitusanalyytikkojen tehdä tietoon perustuvan arvion kansakunnan talouden tilasta. Tämän analyysin avulla taloustieteilijät voivat tehdä tarkkoja ennusteita tai ennusteita talouden tulevaisuudesta suhteessa menneisiin ja nykyisiin tilastoihin.
Makrotaloudellisen analyysin aikana tutkitaan taloudellisia suuntauksia selvittääkseen, onko inflaation merkkejä. Hallitsematon inflaatio, joka saa kiertyä käsistä, on haitallista minkä tahansa maan taloudelle. Inflaatio voidaan jakaa ennakoituun ja odottamattomaan inflaatioon. Makrotaloudellisen analyysin aikana talouden kehityksen avulla taloustieteilijät voivat ennustaa, onko inflaation todennäköisyys tulevaisuudessa. Jos näin on, yritykset ja jopa hallitukset voivat ryhtyä ennakoiviin toimiin inflaation vaikutusten lieventämiseksi. Kun inflaatio on odottamatonta, tällaisia suojatoimenpiteitä ei toteuteta, mikä jättää liiketoiminnan alttiiksi vaikutuksille.
Makrotaloudellinen analyysi sisältää tutkimuksen hallituksen politiikoista, joilla on vaikutusta talouteen. Kun hallituksella on liian monta epäystävällistä talouspolitiikkaa, se estää talouskasvua pelottamalla sijoittajat ja tekemällä taloudellisesta ilmapiiristä epäystävällisen paikallisten yritysten kannalta. Tällainen epäystävällinen talouspolitiikka sisältää liiallisia veroja ja tuontitulleja. BKT on tärkeä myös makrotaloudellisen analyysin aikana, koska se on myös indikaattori talouden tilasta.
Kun BKT on vakaa, sitä voidaan pitää myönteisenä tekijänä, jos se on toivotulla tasolla. Kun BKT laskee alhaiselle tasolle, sitä voidaan pitää osoittimena siitä, että tavaroille ja palveluille ei ole tarpeeksi kysyntää. Toisaalta liian korkea BKT on huono merkki, mikä tarkoittaa, että markkinat ylikuumenevat ja voivat pian kaatua. Jos näin on, hallitus voi päättää puuttua asiaan manipuloimalla taloutta mekanismeilla, jotka sisältävät korkoja.
Jos korko on korkea, se voi estää kuluttajia käyttämästä rahaa ja ohjata heitä säästämään enemmän. Tällainen strategia alentaa myös korkeaa BKT: tä, joka aiheutui liiallisista kulutusmenoista. Päinvastoin, kun korko on alhainen. Enemmän kuluttajia kannustetaan lainaamaan enemmän lainanantajilta ostosten rahoittamiseen. Tämä lisäisi jälleen kuluttajien menoja ja nostaisi BKT: tä.